Alkuperäinen nimi: Fjällgraven
Painovuosi: 2013
Suomentanut Veijo Kiuru
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy
Sivumäärä: 476
Arvio: Ihan ok 2,5/5
Sebastian Bergman -kirjasarjan kolmannessa osassa henkirikosyksikkö hälytetään Pohjois-Ruotsiin, Jämtlandissa löytyneen joukkohaudan vuoksi. Haudasta löytyy kuusi ruumista, joista vain kaksi on tunnistettavissa, loput neljä jäävät arvoitukseksi. Varmaa on, että kyseessä on nelihenkinen perhe, mutta katoamisilmoistusta ei ole tehty. Miksi?
Tarinaa peilataan eri henkilöiden näkökulmasta ja siitä kehkeytyykin monisyinen ja ei niin yksikertainen, mitä aluksi saattaisi olettaa.
Esille nousee muun muassa salattuja asiakirjoja, afgaaniperheitä, salaisia agentteja, palkkamurhaaja ja kansainvälinen turvallisuus.
Sebastian Bergman ei osallistu omalla kriminaalipsykologian erityisosaamisellaan juurikaan tutkintaan, vaikka kuuluukin henkirikosyksikköön. Bergman kokee tämän tapauksen omalta kannaltaan hieman tylsäksi, joten hänelle jää aikaa ja energiaa muihin henkilökohtaisimpiin asioihin.
Kirja ei mielestäni yllä kahden edeltäjänsä tasolle tarinnankerronnassa, vaan on hyvää perustasoa. Tässä teoksessa keskipisteenä on tuttujen hahmojen elämä ja niissä tapahtuvat juonenkäänteet.
Arvio: Ihan ok 2,5/5
Sebastian Bergman -kirjasarjan kolmannessa osassa henkirikosyksikkö hälytetään Pohjois-Ruotsiin, Jämtlandissa löytyneen joukkohaudan vuoksi. Haudasta löytyy kuusi ruumista, joista vain kaksi on tunnistettavissa, loput neljä jäävät arvoitukseksi. Varmaa on, että kyseessä on nelihenkinen perhe, mutta katoamisilmoistusta ei ole tehty. Miksi?
Tarinaa peilataan eri henkilöiden näkökulmasta ja siitä kehkeytyykin monisyinen ja ei niin yksikertainen, mitä aluksi saattaisi olettaa.
Esille nousee muun muassa salattuja asiakirjoja, afgaaniperheitä, salaisia agentteja, palkkamurhaaja ja kansainvälinen turvallisuus.
Sebastian Bergman ei osallistu omalla kriminaalipsykologian erityisosaamisellaan juurikaan tutkintaan, vaikka kuuluukin henkirikosyksikköön. Bergman kokee tämän tapauksen omalta kannaltaan hieman tylsäksi, joten hänelle jää aikaa ja energiaa muihin henkilökohtaisimpiin asioihin.
Kirja ei mielestäni yllä kahden edeltäjänsä tasolle tarinnankerronnassa, vaan on hyvää perustasoa. Tässä teoksessa keskipisteenä on tuttujen hahmojen elämä ja niissä tapahtuvat juonenkäänteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti