 |
| Copyright: Sivuja ja silmukoita |
Alkuperäinen nimi: Den man älskar
Painovuosi: 2016
Suomentanut Emmi Jäkkö
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 351
Arvio: perushyvä eli 3/5
Vuoden kolmas kirja ja elämäni ensimmäinen kirja-arvio, jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua. Tämä kirja on ollut kirjahyllyssä lukujonossa noin vuoden verran, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sen lukea.
Tämä teos on Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjan 12. kirja ja tapahtumien keskiössä on tällä kertaa Gaustäden maatila ja Rambergin perhe.
Julia Ramberg elää lampaidensa ja Mio-koiransa kanssa suurella maatilalla. Hänen sisaruksensa ajavat innokkaasti tilan myymistä ja ovat saaneet Juliankin taivuteltua tilan myymisen kannalle. Julia silti epäilee onko se oikea ratkaisu, hänhän jäisi ilman kotia ja rakkaat lampaatkin pitäisi myydä.
Gaustäden maatilan kiinteistönvälittäjäksi on palkattu gotlantilainen Sanna Widding, joka on palannut asumaan saarelle puoli vuotta aikaisemmin. Sanna päättää eräänä perjantaina, työpäivän päätteeksi, lähteä katsastamaan maatilaa, onhan se jokaisen kiinteistönvälittäjän unelmakohde. Samaan aikaan Julia ja sisarukset tapaavat Visbyssä keskustellakseen tilan myynnistä. Sannan päätöksellä on kohtalokkaat seuraukset ja hänet löydetään murhattuna läheiseltä alueelta seuraavana aamuna.
Rikoskomisario Anders Knutas ja tämän pari Karin Jacobsson lähtevät selvittämään murhaa. Outo murha-ase ihmetyttää poliiseja, se kun ei ole se kaikkein tavanomaisin! Etsinnät saavat alkunsa.
Kirjan edetessä poliisi kohtaa lisää murhia, jotka ovat mitä ilmeisemmin saman murhaajan tekosia. Poliisia mietityttää myös se, että Julia saa 3 kirjettä edesmenneeltä pikkuveljeltään Eliakselta. Miten tämä on mahdollista, kun Elias on ollut kuolleena tapahtumahetkellä jo 10 vuotta?
Lopputwisti saattaa yllättää lukijan.
Kaiken kaikkiaan kirja oli mukavaa ja nopeaa luettavaa. Olen lukenut kaikki sarjan edelliset osat ja Jungstedt pitää edelleen otteessaan. Kommenttina, että lauserakenteet ja jotkin suomennokset vaivaavat, jos lukeminen tapahtuu muualla kuin lomalla aurinkotuolissa.
Arvio: perushyvä eli 3/5
Vuoden kolmas kirja ja elämäni ensimmäinen kirja-arvio, jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua. Tämä kirja on ollut kirjahyllyssä lukujonossa noin vuoden verran, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sen lukea.
Tämä teos on Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjan 12. kirja ja tapahtumien keskiössä on tällä kertaa Gaustäden maatila ja Rambergin perhe.
Julia Ramberg elää lampaidensa ja Mio-koiransa kanssa suurella maatilalla. Hänen sisaruksensa ajavat innokkaasti tilan myymistä ja ovat saaneet Juliankin taivuteltua tilan myymisen kannalle. Julia silti epäilee onko se oikea ratkaisu, hänhän jäisi ilman kotia ja rakkaat lampaatkin pitäisi myydä.
Gaustäden maatilan kiinteistönvälittäjäksi on palkattu gotlantilainen Sanna Widding, joka on palannut asumaan saarelle puoli vuotta aikaisemmin. Sanna päättää eräänä perjantaina, työpäivän päätteeksi, lähteä katsastamaan maatilaa, onhan se jokaisen kiinteistönvälittäjän unelmakohde. Samaan aikaan Julia ja sisarukset tapaavat Visbyssä keskustellakseen tilan myynnistä. Sannan päätöksellä on kohtalokkaat seuraukset ja hänet löydetään murhattuna läheiseltä alueelta seuraavana aamuna.
Rikoskomisario Anders Knutas ja tämän pari Karin Jacobsson lähtevät selvittämään murhaa. Outo murha-ase ihmetyttää poliiseja, se kun ei ole se kaikkein tavanomaisin! Etsinnät saavat alkunsa.
Kirjan edetessä poliisi kohtaa lisää murhia, jotka ovat mitä ilmeisemmin saman murhaajan tekosia. Poliisia mietityttää myös se, että Julia saa 3 kirjettä edesmenneeltä pikkuveljeltään Eliakselta. Miten tämä on mahdollista, kun Elias on ollut kuolleena tapahtumahetkellä jo 10 vuotta?
Lopputwisti saattaa yllättää lukijan.
Kaiken kaikkiaan kirja oli mukavaa ja nopeaa luettavaa. Olen lukenut kaikki sarjan edelliset osat ja Jungstedt pitää edelleen otteessaan. Kommenttina, että lauserakenteet ja jotkin suomennokset vaivaavat, jos lukeminen tapahtuu muualla kuin lomalla aurinkotuolissa.
