Alex Michaelides - Hiljainen potilas

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Silent Patient
Suomentanut Antti Autio

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 454

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Menestyneen Alician elämä vaikutti täydelliseltä, eikä teolle löydy minkäänlaista motiivia.
Otsikoihin päätynyt murhamysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Alicia on hoidettavana Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun siellä avautuu työpaikka, Theo tarttuu tilaisuuteen empimättä. Hän uskoo voivansa murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden. Mutta jos Alicia lopulta puhuu, haluaako Theo todella kuulla totuuden?"

Olin odottanut tämän kirjan julkaisua keväästä asti, kun silloin eteeni osui syksyn 2019 Gummeruksen kirjakatalogi. Voisi melkeinpä sanoa, että tämä on minun tämän vuoden odotetuimmista julkaisuista. Kirjan kansi itsessään herättää mielenkiinnon ja saa tarttumaan teokseen. Niinpä, kun kirja tuli myyntiin, kävin hakemassa sen samantien kirjakaupasta.

Kirjan lähtökohta on jo itsessään lupaava ja henkilöhahmot ovat todella mielenkiintoiset. 
Hiljainen potilas on Michaelideksen ensimmäinen romaani ja hän onnistuu työssään yli odotusten. Vaikka jo takakannen perusteella kokenut psykologisten trillerien lukija saattaa arvata juonen, niin kirjailija onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä heti alusta alkaen.

Yksinkertaisesti kirja on napakymppi ja kaikkien odotusten arvoinen trilleri. Kirjailija kuvaa upeasti mielen rikkonaisuutta sekä tämän kauhean murhan seurauksia ja siihen johtaneita syitä.

Teosta ei voi laskea käsistä.

Jään innolla odottamaan seuraavaa kirjaa.

Naomi Alderman - Voima

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Power
Suomentanut Marianna Kurtto

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 411

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Tytöt ympäri maailmaa huomaavat, että ovat saaneet käsiinsä uuden, uhkaavan voiman. He pystyvät antamaan sormenpäillään sähköiskuja ja aiheuttamaan tuskallista kipua, jopa kuoleman.
Miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään. Maailma on nyt asettumassa radikaalisti uuteen asentoon, jossa voima kuuluu naisille.
Tyttöjen päivä on koittanut - mutta mihin se tulee johtamaan?"

Aina välillä eteen sattuu luettavaksi täydellisen lukukokemuksen antava teos, joka vie mukanaan heti ensimetreiltä.
 Kirjan luettuaan sitä jää vain ihmettelemään kirjailjan osaamista.

Kirjassa käsitellään tapahtumia neljän päähenkilön ja muutaman muun henkilön kautta noin kymmenen vuoden ajalla. Henkilöt ovat hyvin laajasti edustettuina, on naisia ja miehiä, vanhoja ja nuoria. Tarinaa kerrotaan heidän kaikkien näkökulmasta ja, mitä muutokset tarkoittavat heidän kohdallaan. Ja, miten kaikki lopulta nivoutuu yhteen.

Naomi Alderman kirjoittaa hätkähdyttävän tarkasti ihmisten rooleista ja heidän välisistään valtasuhteista. Hän on kääntänyt kirjassaan nykymaailman roolit päälaelleen ja tuo taitavasti esiin, korostamatta ja kursailematta, esimerkiksi perheväkivallan sekä seksuaalisen hyväksikäytön.

Vaikka itse juoni jää hieman irralliseksi ja henkilöhahmot välillä pinnallisiksi, kokonaisuus on itsessään on aivan loistava.

Agustina Bazterrica - Rotukarja

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Cadáver Exquisito
Suomentanut Einari Aaltonen

Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 250

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Armoton dystopia ihmisen kyvystä pettää itseään.
Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista eläimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestönkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihapakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun."

En ole aiemmin lukenut liiemmin Etelä-Amerikkalaista kirjallisuutta ja kirjailija, Agustina Bazterrica, on myös täysin uusi tuttavuus. Teos sattui kuin sattumalta eteeni kirjakaupassa ja pitihän se heti ostaa, koska kesällä 2019 yksi kantava genre on ollut dystopia, ja tämä on siihen täysin täydellinen, osa kokonaisuutta. Tämä teos sekä Voima ja Ole luonani aina luovat yhdessä omanlaisensa kokonaisuuden vaihtoehtoisesta maailmasta, ja parasta on, että näiden kolmen kirjan tarinat voisivat hyvinkin tapahtua samaan aikaan, samassa todellisuudessa.

Kirjassa toimii kantavana voimana lihapakkaamon väliportaan pomo, Marcos Tejo, joka hoitaa lihapakkaamon kaikkia käytännön asioita. Tejo käy lihakasvattamoilla tarkistamassa kasvatettavien päiden laadun sekä esimerkiksi haastattelee ja kierrättää pakkaamolla työnhakijat.

Yksi graafisimpia ja inhorealistisia kohtauksia on, kun Tejo näyttää työnhakijoille koko teurastusprosessin laitoksella. Koko ketju käydään läpi ja kaikki prosessit kuvataan hyvin selkeästi.
Mielenkiintoista sinänsä, että teurastusketju herättää lievää kuvotusta, vaikka tätä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti teuraseläimille.

Yksi mielenkiintoinen käänne on se, kun Tejo saa lahjaksi yhdeltä tavarantoimittajalta rotukarjaksi luokitellun naaraspään, joka on EPS eli ensimmäistä puhdasta sukupolvea. EPS-päät ovat omaisuuden arvoisia.

Voiko päähän kiintyä? Missä kulkee moraalin raja?
Ihmisen itsekkyys yllättää aina.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava lukukokemus.

Laura Lindstedt - Ystäväni Natalia

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 220
Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Olen varma, että olen ikionnellinen lopun elämääni, olen vakuuttunut, että murhe on minut pysyvästi murtanut, luulen että se mitä kulloinkin tunnen on totta, vaikka se on pelkkä läikähdys ajassa, ja vain kirjoitus voisi tehdä siitä totta."

Olin kuullut kirjasta paljon hyvää, jonka vuoksi lisäsin sen luettavien kirjojen listalleni. Kirjan käsittelemät aiheet ovat mielestäni yleisesti kiinnostavia ja sen takia odotinkin kirjan vievän mukanaan.
Ja olihan muutama ensimmäinen luku kirjoitettu niin, että se nappaa lukijan huomion heti alkuunsa.

Ystäväni Natalia on kirjoitettu terapeutin näkökulmasta ja seuraa potilaan, "Natalian",  kahdeksaa harjoitusviikkoa. Natalia saa joka viikko itselleen tehtävän, jota sitten käsitellään eri tavoin terapiakäyntien aikana. Kirjan edetessä potilaan into harjoituksiin kasvaa melkoisesti ja menee jo melkein siveettömän puolelle, terapeutin kannalta, vaikka käsittelyn kohteena onkin potilaan oman seksuaalisuuden käsittely.

Lukijalle ei välttämättä avaudu terapeutin motiivit harjoitustehtäviin tai edes selkeästi  harjoitteiden avaaminen. Mitä nämä loppujen lopuksi antavat Natalialle? Tai lukijalle?
Kirja on myös yllättävän raskas näin pieneksi teokseksi, kirja on sekä lyhyt sivumäärältään että pieni kooltaan.

Loppujen lopuksi tästä teoksesta ei jäänyt hirveämmin mitään käteen. Jäi hieman tyhjä olo; ihan kuin olisi juuri tehnyt suurenkin ponnituksen turhan takia.