Terhi Kokkonen - Rajamaa

 

TERHI KOKKONEN - RAJAMAA

Otava 2020
s. 191

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020

"Sinun maailmasi on kapea ja vauras", hän on selittänäyt. "Siinä jokaisen ihmisen arvo mitataan hänen hyödyssään. Jos jostain ei ole hyötyä, hänet aika pian unohdetaan. Sinä pidät ihmisistä muttet kiinny kehenkään, kaikki ovat vaihdettavissa, myös minä. Mutta se sopii minulle. Meidän liittomme ei perustu rakkaudelle, se perustuu rinnakkain kulkemiselle. Sille että joku ymmärtää miltä tuntuu olla sivussa kaikesta. Ehkä eri syistä, mutta sivussa kuitenkin. Traagisesti myös toisistamme."

Aviopari Karo ja Risto ovat olleet yhteisellä Lapin-lomalla hoitamassa parisuhdettaan. Paluumatkalla lentokentälle he joutuvat auto-onnettomuuteen. Lääkärin suosituksesta he jäävät keräämään voimiaan seudun ainoaan majapaikkaan, lomakylään.

Alun järkytyksestä toivuttuaan Karo olisi valmis palaamaan heti ensimmäisellä lennolla takaisin Helsinkiin, mutta Risto viihtyy paremmin kuin hyvin eikä ole halukas kohtamaan arkielämää vielä hetkeen.

Sivuhenkilöt muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden tarinaan ja pääsemme kurkistamaan heidän elämäänsä pala kerrallaan. Tarinan edetessä saamme aina vain paremman taustoituksen; Terhi Kokkonen on tehnyt tämän erityisen taidokkaasti.

Koska kirja etenee hitaasti, tulee olo, että eihän tässä nyt tapahdukaan oikeastaan kauhesti mitään. No ei niin, mutta se tunnelma, jonka kirjalija on saanut aikaiseksi korvaa tämän pienen "puutteen" täydellisesti. Kokoajan on sellainen olo, että kohta tapahtuu jotain todella ikävää ja kauheaa. Kirjan tunnelma on ihan omaa luokkaansa ja kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu. Kirjaa ei voi laskea käsistään ja tästä syystä luinkin sen yhdeltä istumalta.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut esikoisteos. Vahvatunnelmainen, tummasävyinen ja hidastempoinen psykologinen trilleri. Ei jätä lukijaansa kylmäksi.

J P Delaney - Usko minua

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Believe Me
Suomentanut Satu Leveelahti

Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 400

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Vangitseva trilleri vie keskelle piinaavaa psykologista peliä, jossa kukaan ei ole sitä miltä näyttää.
Claire on muuttanut New Yorkiin näyttelijäksi, mutta ei saa töitä. Niinpä hän pestautuu avioerojuristien firmaan, jossa hänen tehtävänsä on napata uskottomien aviomiesten viettely-yrityset nauhalle.
Kun sitten tapahtuu väkivaltainen murha, poliisi tarvitsee Clairen näyttelijäntaitoja.
Mutta kuka on lopulta houkutuslintu ja kuka saalis?"

Luin aikoinani Edellisen asukkaan sen ilmestyessä ja pidin siitä aika paljon. Olisin heti halunnut tarttua kirjailijan seuraavaan teokseen, mutta sitä täytyi odottaa pieni hetki.
Usko minua tuli heti ilmestyessään kiikutettua kotiin kaupan kautta.

Takakannen teksti kertoo jo kaiken oleellisen, mitä tänne blogin puolelle viitsii kirjoittaa juonesta. Haluan mainita kuitenkin sen verran, pilaamatta kenenkään lukukokemusta, että kirjailija yrittää taidokkaasti sotkea lukijan intuitiota.

Claire, kirjan päähenkilö, on todella taitavasti kirjoitettu ja hänen persoonallisuutensa pääse oikeuksiinsa koko kirjan ajan. Patrick, kirjan toinen päähenkilö, on myös kiinnostavasti kirjoitettu. Onko olemassa muotti, johon jokaisen pitää mahtua?

Baudelairen runot ovat tässä tarinassa keskiössä ja saavat täysin uuden ulottuvuuden.

Kirja on julkaistu vuosia aikaisemmin Tony Strongin nimellä, mutta sitä on muokattu uudelleen julkaisun yhteydessä.

Psykologinen trilleri paremmasta päästä, jos ei parhaasta.

Cristina Sandu - Vesileikit

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 118
Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kuusi tyttöä kasvaa kahden joen väliin jäävällä maapalalla, joka ei kuulu mihinkään valtioon. Uintiretket joelle saavat uuden merkityksen, kun tytöt alkavat haaveilla suuremmasta maailmasta."

Tämä kirja osui kohdalleni täysin sattumalta, kun olin käymässä kirjastossa.

Jokin suurempi johdatti minut selvästi tämän kirjan äärelle juuri tuona päivänä. En olisi itse osannut valita tätä hyllystä nimen tai tekijän perusteella. Kannen kuvakaan ei houkuttele minua erityisesti. Mutta onneksi sinä päivänä kohtasin tämän kirjan hyllyssä ja luin takakannen sekä hieman sisäsivua. Onneksi.

Kirja kertoo kuudesta tytöstä pienen pienessä maassa veden äärellä. Nämä tytöt viettävät kaiken aikansa vedessä, ohi virtaavassa joessa ja kehittävät omia taitojaan uintiretkillään.

Kirjassa vuorottelee tarina tyttöjen nuoruudesta sekä nykyisyydestä. 
Jokainen heistä on päätynyt eri puolille maailmaa ja erilaiseen ympäristöön. Yhdistävänä tekijänä on ulkopuolisuuden tunne sekä kaipuu omille juurilleen.

Teokseen on saatu mahdutettua kaikki tarpeellinen ja enemmän. Jokainen luku on hyvin lyhyt, vain muutaman sivun mittainen, eikä siihen ole kirjoitettu yhtään enempää kuin on tarvittu.

Kirjailijalta vaatii taitoa, että hän osaa ja uskaltaa jättää osan tarinaa kertomatta, jotta lukija saa itse kuvitella tarinan sellaiksi kuin haluaa. Cristina Sandu on onnistunut tässä loistavasti. Hän on lisännyt tekstiin sellaisia avainkohtia ja sanoja, joilla tarina liikkuu kuin itsestään eteenpäin.

Vesileikit on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaita julkaistuja suomalaisia teoksia.

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Julkaisuvuosi: 2014

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Formaatti: äänikirja

Kesto: 4 h 45 min
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help -terapiaa nimeltä "Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi". Sitkeä harjoittelu kannattaa. Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot! Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan."

Tämän kirjan kansi on tullut useasti vastaan, mutta en koskaan ajatellut itse lukevani sitä. Ensinnäkin kirjoittaja on suomalainen sekä aiheena chick-lit. Mielestäni siis täysin mahdoton yhdistelmä. Teos kuitenkin sattui kohdalleni sattumalta kirjaston sovelluksessa ja lainasin äänikirjan.

Lyhyt teos käsittelee nimensä mukaisesti Iiris Lempivaaran elämää ja siinä esiintyviä parisuhdekiemuroita. Kaikki alkaa siitä, kun hänen pitkäaikainen poikaystävä jättää Iiriksen ennalta-arvaamattomasti.

Tämän jälkeen käsitellään eri tavoin sinkkunaisen eli yksilön arkea ja sen vaikeuksia. Kuinka ihmeessä voi löytää itselleen rakkauden kaikista markkinoilla olevista miehistä?

Pulkkinen onnistuu kirjoittamaan hauskasti ja mukaansatempaavasti aiheesta, vaikka teos on selvästi tarkoitettu kevyeksi lukemiseksi. Jotkin kohdat on kirjoitettu niin osuvasti, että itse kukin voi välillä samaistua lukemaansa tai vahingossa jopa nauraa ääneen.

Teos oli mukava yllätys ja sopii erinomaisesti jokaiselle lomalukemiseksi.

Mari Jungstedt - Pimeys keskellämme

Painovuosi: 2018
Alkuperäinen nimi: Ett mörker mitt ibland oss
Suomentanut Emmi Jäkkö

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 320

Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Gotlannissa vietetään kesän eloisinta aikaa. Vuosittainen keskustelutapahtuma Almedal-viikko on alkamassa Visbyssä ja purjehduskilpailu Gotland runt on käynnissä. Kilpailu saa kuitenkin kammottavan käänteen, kun rannalta löytyy raa'asti surmattu mies."

Tämä Gotlanti-sarjan 14. osa on ollut luettavien kirjojen hyllyssä viime kesästä asti. Sarjan kirjat ovat sopivan kevyttä luettavaa rantatuoliin ja riippukeinuun. 

Tällä kertaa komisario Anders Knutas ja tiiminsä kohtaavat julmasti surmatun uhrin, joka on myös maineikkaan ravintolan omistaja. Kuka haluaisi pahaa nuorelle ravintolanpitäjälle?
Voiko tämä johtua siitä, että uhri on auttanut kotouttamaan nuoren pojan Afganistanista?

Kirjassa tulee esille ulkomaalaisvihamielinen ryhmä, joka on ollut aktiivinen toisesta maailmansodasta asti. Ryhmä osallistuu myös Almedal-viikkoon ja on saanut edustajalleen puheenvuoron.

Knutaksen ja Karin Jacobssonin rakkaus on koetuksella. Karin saa lohtua yhdestä kuulusteltavasta, Joel Kjellmanista. Miten käy Knutaksen ja Karinin?

Kirjojen taso on mielestäni vuosien mittaan hieman laskenut, vaikka ovathan ne edelleen hyvää keskitasoa. Ainakin lomalukemiseksi!

Kirja-arvostelu: Jere Nurminen - Kiira : Ehjäksi särkynyt

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 240
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kiira Korven taitoluistelu-uraan mahtui arvokisamitaleita ja raskaita pettymyksiä. Laji vaati lapsuudesta asti tinkimätöntä työtä ja armotonta itsekuria. Menestys toi mainetta, mutta myös ankaria suorituspaineita, ja rakkaus luisteluun vaihtui huomaamatta ahdistukseksi. Henkinen ja fyysinen loppuun palaminen vuonna 2015 pakotti porautumaan syvälle minuuteen - ja antoi alun uudelle elämälle. Valovoimainen, yleisön rakastama luistelutähti kertoo tarinansa hurmaavan avoimesti ja vilpittömästi."

Aloin lukemaan kirjaa viime vuoden joulukuussa, mutta sitten yht'äkkiä tuli pidemmän puoleinen tauko lukemisesta ja tämäkin kirja, muutaman muun teoksen kanssa, jäi hyllylle keräämään pölyä. 

Tykästyin heti kirjan alusta asti siihen, että vihdoinkin on nuoren naisen kirjoittama omaelämäkerta. Rehellisyyden nimissä ajatuksissa kävi myös, että mitäköhän 30-vuotias omaelämäkertaansa oikein voi kirjoittaa.

Korpi kirjoittaa avoimesti omasta elämästään aina lapsesta tähän päivään. Hän käsittelee suorasanaisesti kilpauraansa ja sitä, mitä on sen vuoksi joutunut uhraamaan. Mitä kaikkea vaaditaan, jos haluaa olla maailman paras.

Läpi kirjan lukija voi aistia Korven henkisen pahan olon, joka vain pahenee 15-vuotisen uran aikana. Uran viimeisinä vuosina loukkaantumisia tulee enemmän sekä henkinen jaksaminen on koetuksella. Viimein, vuoden 2015 Shanghain MM-kisoissa tapahtuu loppullinen loppuun palaminen, josta alkaa hidas paranemisprosessi.
Onko kilpaurheilu tärkeämpää kuin oma henkinen hyvinvointi?

Kirja-arvostelu: Robert Galbraith - Valkoinen kuolema

Alkuperäinen nimi: Lethal White

Painovuosi: 2018

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 687
Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Billy, levoton nuori mies, tulee Cormoran Striken toimistoon pyytämään yksityisetsivää selvittämään rikoksen, jonka hän uskoo todistaneensa lapsena. Vaikka Billyn mielenterveys selvästi järkkyy eikä hän muista moniakaan yksityiskohtia, vaikuttaa siltä, että hän puhuu totta. Mutta ennen kuin Strike ehtii kuulustella Billyä tarkemmin, tämä säntää hätääntyneenä ulos toimistosta.
Tapaus johtaa Striken ja tämän apulaisen Robin Ellacottin Lontoon hämyisille kujille, parlamentin sisäpiirin kiemuroihin ja kauniin mutta pahaenteisen maalaiskartanon luokse."

Olin odottanut tätä Cormoran Strike -sarjan neljättä osaa jo hetken aikaa, jopa malttamattomana. Ensimmäiset kolme osaa olivat hyvin viihdyttäviä ja mukaansa tempaavia. Kirjasarjan kolmas osa, Silkkiäistoukka, oli mielestäni kolmesta ensimmäisestä kirjasta ehdottomasti ylivoimaisen paras.

Lähdin lukemaan tätä kirjaa suurin odotuksin, koska edelliset osat eivät pettäneet kertaakaan. Kirja tempaisi heti mukaansa ja tuli luetuksi melkein yhdeltä istumalta.

Valkoinen kuolema lähtee liikkeelle, kun Billy saapuu etsivätoimistolle ja kertoo siitä, mitä on nähnyt nuorena; kotinsa lähellä on kuristettu hengiltä nuori tyttö ja hänet on haudattu vaalenapunaisessa huovassa nykyisen ministerin kartanon mailla sijaitsevaan notkoon. Hätääntynyt Billy kuitenkin pääsee karkaamaan ennen kuin Strike saa tästä irti enemmän tietoa.

Kirjan hieman edetessä samainen ministeri pyytää Strikea yksityisetsiväkseen. Sattumaako? Vähitellen verkko alkaa laajentumaan erilaisin yksityiskohdin, joista yksi on tuo Billyn kertoma tarina.

Kirjan juoni on kirjoitettu hyvin ja lukijalle on annettu kaikki tarvittava, jotta hän itsekin pystyisi päättelemään tarinan mukana mahdollisen syyllisen. Kaikki henkilöhahmot ovat jälleen kerran hyvin kirjoitettuja ja heidän taustat ovat kiinnostavia.

Erikseen on mielestäni syytä mainita, että kirja on suomennettu hyvin ja selkeästi eikä teksti ole katkonaista tai vaikealukuista. Tämä ei ole aina itsestäänselvyys, kun käännettyä kirjallisuutta lukee.

Mukaansatempaava kirja, joka pitää otteessaan.

Kirja-arvostelu: Johanna Elomaa - Sukellus valoon : Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 246
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Koko maailma seurasi henkeään pidätellen heinäkuista jännitysnäytelmää, jossa pelastettiin 12 loukkuun jäänyttä poikaa sekä heidän valmentajansa. Tekniikkasukeltaja Mikko Paasi palaa Sukellus valoon -kirjassa Thaimaan Tham Luangin luolaan ja 17 päivän mittaiseen uskomattomaan operaatioon. Kirja on lisäksi läpileikkaus Mikon värikkääseen ja traagiseenkin elämään ja syihin, miksi pienen lapsen isästä tuli oman henkensä riskeeraava auttaja."


Seurasin kesällä 2018 Thaimaan sukellusoperaation eri vaiheita medialähteistä. Vaikka itse tilanne silloin Thaimaassa oli hyvin dramaattinen, oli mukava tietää, että mukana pelastusjoukoissa oli myös yksi suomalainen, Mikko Paasi. Oli siis täysin osuvaa ja onnekasta, että huomasin tämän kirjan kirjaston bestseller-hyllystä.

Kirja on läpileikkaus Tham Luangin luolan tapahtumiin ja Paasin omaan elämään. Siinä käsitellään tapahtumia rehellisesti ja tietoa annetaan enemmän kuin mitä julkisuuteen kirjaa ennen oli tullut. Teoksessa kuvataan hyvin selkosanaisesti myös sukellukseen liittyvää sanastoa, joten lukija pysyy hyvin kartalla kaikesta siitä, mitä tapahtumien hetkellä tapahtui myös teknisesti katsoen.

Kirjan lopusta löytyy sukellusaiheinen sanasto, joka myös helpottaa suuresti asioiden kertaamisesta ja sujuvan lukukokemuksen ylläpitämistä.

Johanna Elomaa käsittelee kirjassaan myös Mikko Paasin yksityiselämää nuoruudesta nykypäivään. Nuoruuden tapahtumat ovat varmasti muokanneet Paasia, mutta mielestäni niille annetaan hieman liian vähän tilaa. Vaihtoehtoisesti niille olisi voinut antaa kunnolla  tilaa, jolloin asioita olisi voinut avata hieman enemmän. Toisaalta Suomen valtamedian kannalta tämäkin annettu tietomäärä oli tarpeeksi, ottaen huomioon kuinka paljon uutistilaa menneet asiat saivat verrattuna itse urotekoon.

Mikko Paasin teko muistuttaa meitä siitä, ettei ikinä voi tietää minkä alan asiantuntijaa saatetaan tarvita kriittisissä tilanteissa. Jokaisella meistä on paikkansa tässä maailmassa.

Suomi mainittu, torilla tavataan!

Kirja-arvostelu: P.D. James - Mistelimurha ja muita kertomuksia

Alkuperäinen nimi: The Mistletoe Murder and Other Stories

Painovuosi: 2017

Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 124
Arvio: 2,5 / 5

"Nimitarinassa menestyvä dekkarikirjailija kertoo rikoksesta, jossa oli itse osallisena vuosikymmeniä aikaisemmin. Henkilökohtainen syy estää pelkurimaista toimistotyöntekijää todistamasta intohimorikosoikeudenkäynnissä. Rikostarkastaja Adam Dalgliesh puolestaan joutuu kummisetänsä hartaasta toivomuksesta tutkimaan uudestaan ajat sitten ratkaistua ja kuopattua kuolemantapausta. Kokoelman päätöstarina vie Dalglieshin jouluaattona synkkään kartanoon."

Tartuin tähän kirjaan kirjaston bestseller-telineellä sattumalta. Kansi antoi osviittaa hieman tummemmista rikoksista, ja toiseen aikakauteen sijoittuvista tapauksista. Lainaamiseen vaikutti myös kirjan ohuus, eli saisin tämän nopeasti yhdeltä istumalta luettua. Näin tapahtuikin.

Kirjassa on neljä lyhyttä rikosnovellia, jotka on julkaistu eri vuosina -ja kymmeninä: Mistelimurrha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa.

Kaksi ensimmäistä novellia olivat mielestäni parhaat tässä kokoelmassa. Ne soljuivat mukavasti ja lukijaa onnistuttiin hieman hämäämään tarinankerronnan aikana. 

Mistelimurhan tapahtumat sijoittuvat joulupäivään ja sen iltana tapahtuneeseen murhaan. Talossa oli sinä hetkenä vain neljä henkilöä, kuka mahtaa ollakaan syyllinen? Tarina on kerrottu vanhan ajan tyylisesti, ja se vaikuttaa lukukokemukseen positiivisesti tässä tapauksessa.

Toinen mielenkiintoinen tarina oli Hyvin tavallinen murha, jossa erään yrityksen arkistoja on ainoa todistaja murhalle. Tässä tarinassa painotetaan onnistuneesti ihmisluonon heikkoutta ja oman edun ajamista. Tarina on melestäni hieman tummempi ja saa lukijan ehkä varpailleen, koska kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Kaksi muuta tarinaa painottuvat rikostarkastaja Adam Dalglieshin etsintöihin. Toinen tarina vie Dalgliehin ja lukijan ajassa taaksepäin, vanhaan murhatapaukseen, jossa Boxdalen perintö on keskiössä. 
Toinen tarina, Joulun kaksitoista johtolankaa, pysyttelee tarinan nykyhetkessä ja vie myöskin murhan äärelle. Sillä erää tosin Dalgliesh ei osallistu itse tutkimukseen vaan on mukana muutaman avainjohtolangan esiin tuomisessa. Näistä Adam Dalgliehin tarinoista en niin välittänyt, niissä ei oikein ollut minulle sitä punaista lankaa, johon tarttua.

Kaikki tarinat on mielestäni kirjoitettu hyvällä otteella ja selkeästi. Näissä tarinoissa ei ole viitteitä lakonisuudesta eikä epäjohdonmukausuudesta. Tarinat soljuvat mukavasti eteenpäin ja saavat pääsääntöisesti myös lukijan mukaansa. Kieli on runsasta ja kuvailevaa, vaikka toisaalta niukkasanaista novellimuodon vuoksi. Kaikki tarpeellinen saadaan hyvin tuotua esiin lukijalle.

Voisin suositella näitä kirjoja jokaiselle, joka pitää rikoskirjallisuudesta sekä vanhaan aikaan sijoittuvista teoksista.

Kirja-arvostelu: A. J. Finn - Nainen ikkunassa

Copyright Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: The Woman in the Window

Painovuosi: 2018

Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 461
Arvio: 4/5

Agrofobiasta, torikammosta, kärsivä psykologi Anna Fox ei ole poistunut New Yorkin Harlemissa sijaitsevasta omakotitalostaan kahdeksaan kuukauteen. Kun naapuriin muuttaa Russellin perhe, muuttuu tohtori Foxin elämä kertaheitolla.

Kahdeksan kuukauden ajan Anna on viihdyttänyt itseään seuraamalla kadun varrella asuvien perheiden elämää ja pitänyt niistä enemmän tai vähemmän kirjaa. Tämän lisäksi hän viettää aikaansa neuvomalla epävirallisesti Agora-foorumilla muita agorafobiasta kärsiviä henkilöitä.

Russellin perhe muuttaa loppusyksystä taloon numero 207, Anna Foxia vastapäätä, pienen puiston toiselle puolelle. Perheeseen kuuluvat Alistair ja Jane Russell sekä heidän teini-ikäinen poikansa Ethan.

Anna kohtaa Jane Russellin ensimmäisen kerran Halloweenina, kun Anna on astunut ulos ulko-ovesta häätääkseen pois kotinsa ulkosivuun kananmunia heittelevät pikkupojat. Annan saadessa paniikkikohtauksen tilanteesta, Jane Russell tulee apuun.

Muutaman päivän kuluttua ensikohtaamisesta Jane viettää Annan luona iltaa. Naiset puhuvat omista elämistään ja pelaavat muutaman ottelun shakkia.
Myöhemmin samana iltana, yön pimeinä tunteina, Anna näkee talostaan, kuinka Jane Russell tapetaan omassa kodissaan.

Anna on murhan ainoa silminnäkijä.

Askel kerrallaan hänen on autettava.

A. J. Finnin (pseudonyymi) esikoisteos tempaa mukaansa heti alkumetreiltä. Jos ei tietäisi kirjailijan olevan mies, niin olisin olettanut kirjailijan olevan nainen. Niin hyvin hän kirjoittaa tätä tarinaa Anna Foxista.
Pieni miinus siitä, että kieli takkuili joissain kohdin.

Tätä kirjaa ei malta laskea käsistään!

Kirja-arvostelu: Emilia Vuorisalmi - Sekaisin LOVEsta

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2015

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 208

Arvio: perushyvä eli 3/5

Lähdin mielenkiinnolla lainaamaan tätä kirjaa kirjastosta, koska käsitteleehän se maailman yhtä ihanimmista aiheista: rakkautta!

Aihetta käsitellään hyvin kattavasti aina alkureaktioista ihan vakiintuneeseen parisuhteeseen asti. Mitä ihmisessä tapahtuu rakastuessa ja mitkä hormonit vaikuttavat mihinkin tunteeseen. Etenkin luku "Hormonit tunteiden takana" oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä käsiteltiinkin dopamiinin, serotoniinin, oksitosiinin, vasopressiinin, endorfiinien ja noradrenaliinin toimintaa ihmiskehossa.

Sekaisin LOVEsta -kirjassa otetaan käsittelyyn myös rakkauden kipeämpi puoli ja erilaiset ongelmat, jotka saattavat vaikuttaa itseen ja parisuhteeseen.  Suurimpana nostetaan esille stressi ja sen vaikutus. Nykypäivän stressi on osin hyvinkin erilaista kuin mitä esi-isämme saattoivat kokea. Esimerkiksi töiden muoto on muuttunut hyvin yksilö- ja tuloskeskeiseksi ja sosiaalinen media pitää meitä otteessaan.

Emilia Vuorisalmi on onnistunut kirjoittamaan hyvin tieteellisistäkin asioista helppolukuisesti ja mielenkiintoisesti. Kirja onnistuu pitämään lukijan otteessan eikä koskaan tule olo, että ei ymmärrä, mitä on juuri lukenut. Harmi sinänsä, koska kirjassa on vain noin 200 sivua, aiheesta kun olisi voinut lukea hieman pidempään.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat edes hieman kiinnostuneita oppimaan lisää rakkaudesta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

Kirja-arvostelu: Nadia Murad, Jenna Krajeski - Viimeinen tyttö (Olin Isisin vankina)

Copyright Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: The Last Girl

Painovuosi: 2018

Suomentanut Sami Heino

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 318
Arvio: 2/5

Viime vuoden alkupuolella luin Farida Khalafin ja Andrea C. Hoffmannin kirjoittaman Olin Isisin vanki (Nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet). Kirja oli mielestäni vetävästi kirjoitettu ja siinä kuvattiin hyvin Isisin vangeilleen tekemiä kauheuksia, samoin kuin sitä jatkuvaa pelkoa, mitä vangittuna ollessa sai kokea. Koska olin pitänyt kyseisestä kirjasta, lähdin lukemaan Viimeinen tyttö -kirjaa korkein odotuksin.

Viimeinen tyttö kertoo nuoren jesiditytön, Nadia Muradin, kauhujen kuukausista Isisin vankina. Kirjassa kuvataan Nadian elämää sekä jesidien kulttuuria ja tapoja. Tapahtumat lähtevät liikkelle aikaa ennen Isisin tuloa ja heidän kotikylänsä, Kochon, saartoa. Jesideille tyypillisesti myöskin Nadia Muradin perhe on suurilukuinen ja hyvin läheinen. He elävät suurimman osan elämästään köyhinä, mutta onnistuvat silti rakentamaan taloansa ja pitämään viljelymaansa ja suuren lammaslaumansa tuottavana.

Isisin hyökkäys Kochoon ei ole aluksi verinen. Piirityksen aikana kyläläiset eivät saa poistua kylästä ja kocholaiset elävät tietämättöminä tulevasta muutaman viikon ajan. Lopulta, piirityksen loputtua, Isisin taistelijat pyytävät kaikkia kyläläisiä kokoontumaan koululle, ja niin kyläläiset myös tekevät. Kaikki miehet tapetaan ja naiset otetaan orjiksi. Tästä lähtee liikkeelle Nadia Muradin selviytysmitarina.

Jo heti ensimetreiltä saa huomata että kirjoitustyylissä ja kieliopissa on parantamisen varaa. Myöskin tarina etenee hyvin samankaltaisesti, melkeinpä identtisesti, Olin Isisin vanki -kirjan kanssa. Toisaalta, molemmat kirjat kertovat hyvin samanlaisista oloista tulleista jesiditytöistä ja heidän kohtaamistaan kauheuksista.

Mielestäni ei ole kuitenkaan täysin aiheellista tehdä montaa samansisältöistä kirjaa, samasta näkökulmasta. Tapahtumat ovat tietenkin kauheita ja niistä on kerrottava maailmalle, mutta onko samansisältöisyys aina valttia?

Kirja-arvostelu: Maiju Voutilainen (Mansikka) - Itke minulle taivas

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2017

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 63

Arvio: ok eli 2,5/5

Videobloggaajana tunnettu Mansikka julkaisi ensimmäisen runokirjansa vuoden 2017 lopussa. Mansikka oli jo minulle ennestään tuttu some-hahmo, olen katsellut hänen videoitaan säännöllisen epäsäännölliseti. Kun kuulin hänen kirjoittaneen tämän teoksen, niin tottahan toki siihen piti tarttua.

Pienen odottelun jälkeen sain oman kappaleeni lainaksi kirjastosta, ja luinkin kirjan yhdeltä istumalta, muutamia runoja useampaan otteeseen. Kirja on hyvin tummanpuhuva ja siinä sukelletaan syvälle, ihon alle.

Itke minulle taivas käsittelee mielestäni kauniisti masennuksesta kärsivän henkilön sielunmaisemaa. Kielellisesti teoksen laatu vaihtelee hurjasti. Jotkin runoista ovat hyvinkin kauniisti ja harmonisesti kirjoitettuja, kun taas toisten runojen kieli on alkeellisemmalla tasolla.

Teoksen graafinen ilme on onnistunut. Se kulkee kauniisti läpi kirjan, jättäen jälkeensä tasapainoisen vaikutelman. Grafiikka ei ole liian hallitsevaa vaan juuri sopivan herkkä ja tumma. Juuri niin kuin itse teoskin.

Maiju Voutilainen valittin vuonna 2017 Hyvän mielen lähettilääksi. Videoillaan hän on käsitellyt avoimesti mielenterveysongelmia ja samalla puhunut avoimesti omasta masennuksestaan.

Kirja-arvostelu: Mari Jungstedt - Kullan kallis

Copyright: Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: Den man älskar

Painovuosi: 2016

Suomentanut Emmi Jäkkö

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 351
Arvio: perushyvä eli 3/5


Vuoden kolmas kirja ja elämäni ensimmäinen kirja-arvio, jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua. Tämä kirja on ollut kirjahyllyssä lukujonossa noin vuoden verran, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sen lukea.

Tämä teos on Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjan 12. kirja ja tapahtumien keskiössä on tällä kertaa Gaustäden maatila ja Rambergin perhe.

Julia Ramberg elää lampaidensa ja Mio-koiransa kanssa suurella maatilalla. Hänen sisaruksensa ajavat innokkaasti tilan myymistä ja ovat saaneet Juliankin taivuteltua tilan myymisen kannalle. Julia silti epäilee onko se oikea ratkaisu, hänhän jäisi ilman kotia ja rakkaat lampaatkin pitäisi myydä.

Gaustäden maatilan kiinteistönvälittäjäksi on palkattu gotlantilainen Sanna Widding, joka on palannut asumaan saarelle puoli vuotta aikaisemmin. Sanna päättää eräänä perjantaina, työpäivän päätteeksi, lähteä katsastamaan maatilaa, onhan se jokaisen kiinteistönvälittäjän unelmakohde. Samaan aikaan Julia ja sisarukset tapaavat Visbyssä keskustellakseen tilan myynnistä. Sannan päätöksellä on kohtalokkaat seuraukset ja hänet löydetään murhattuna läheiseltä alueelta seuraavana aamuna.

Rikoskomisario Anders Knutas ja tämän pari Karin Jacobsson lähtevät selvittämään murhaa. Outo murha-ase ihmetyttää poliiseja, se kun ei ole se kaikkein tavanomaisin! Etsinnät saavat alkunsa.

Kirjan edetessä poliisi kohtaa lisää murhia, jotka ovat mitä ilmeisemmin saman murhaajan tekosia. Poliisia mietityttää myös se, että Julia saa 3 kirjettä edesmenneeltä pikkuveljeltään Eliakselta. Miten tämä on mahdollista, kun Elias on ollut kuolleena tapahtumahetkellä jo 10 vuotta?

Lopputwisti saattaa yllättää lukijan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukavaa ja nopeaa luettavaa. Olen lukenut kaikki sarjan edelliset osat ja Jungstedt pitää edelleen otteessaan. Kommenttina, että lauserakenteet ja jotkin suomennokset vaivaavat, jos lukeminen tapahtuu muualla kuin lomalla aurinkotuolissa.