Terhi Kokkonen - Rajamaa

 

TERHI KOKKONEN - RAJAMAA

Otava 2020
s. 191

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020

"Sinun maailmasi on kapea ja vauras", hän on selittänäyt. "Siinä jokaisen ihmisen arvo mitataan hänen hyödyssään. Jos jostain ei ole hyötyä, hänet aika pian unohdetaan. Sinä pidät ihmisistä muttet kiinny kehenkään, kaikki ovat vaihdettavissa, myös minä. Mutta se sopii minulle. Meidän liittomme ei perustu rakkaudelle, se perustuu rinnakkain kulkemiselle. Sille että joku ymmärtää miltä tuntuu olla sivussa kaikesta. Ehkä eri syistä, mutta sivussa kuitenkin. Traagisesti myös toisistamme."

Aviopari Karo ja Risto ovat olleet yhteisellä Lapin-lomalla hoitamassa parisuhdettaan. Paluumatkalla lentokentälle he joutuvat auto-onnettomuuteen. Lääkärin suosituksesta he jäävät keräämään voimiaan seudun ainoaan majapaikkaan, lomakylään.

Alun järkytyksestä toivuttuaan Karo olisi valmis palaamaan heti ensimmäisellä lennolla takaisin Helsinkiin, mutta Risto viihtyy paremmin kuin hyvin eikä ole halukas kohtamaan arkielämää vielä hetkeen.

Sivuhenkilöt muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden tarinaan ja pääsemme kurkistamaan heidän elämäänsä pala kerrallaan. Tarinan edetessä saamme aina vain paremman taustoituksen; Terhi Kokkonen on tehnyt tämän erityisen taidokkaasti.

Koska kirja etenee hitaasti, tulee olo, että eihän tässä nyt tapahdukaan oikeastaan kauhesti mitään. No ei niin, mutta se tunnelma, jonka kirjalija on saanut aikaiseksi korvaa tämän pienen "puutteen" täydellisesti. Kokoajan on sellainen olo, että kohta tapahtuu jotain todella ikävää ja kauheaa. Kirjan tunnelma on ihan omaa luokkaansa ja kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu. Kirjaa ei voi laskea käsistään ja tästä syystä luinkin sen yhdeltä istumalta.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut esikoisteos. Vahvatunnelmainen, tummasävyinen ja hidastempoinen psykologinen trilleri. Ei jätä lukijaansa kylmäksi.

Lenny Kravitz - Let Love Rule

 

LENNY KRAVITZ - LET LOVE RULE

Macmillan Audio, 2020

6h 40 min

Kun Lenny Kravitzin muistelmateos tuli vastaan äänikirjapalvelussa, en voinut vastustaa kiusausta ja otin sen kuunteluun. En ole liiemmin kuunnellut hänen tuotantoaan, mitä nyt muutamia hänen hittejään, joita soitettiin radiossa ja entisajan MTV:ssä. En siis tiennyt ollenkaan, mitä kirja tulee pitämään sisällään ja sainkin tämän asiosta tuoreen näkökulman hänen elämäänsä ja alkupään uraansa.

Tämä elämäkerta kattaa Kravitzin elämänkaaren aina ensimmäisen levyn, Let Love Rule, julkaisuun saakka.

Äänikirjan lukijana toimii Kravitz itse, joten tarinaa oli sitäkin mukavampi kuunnella. Elämäkerroissa juuri tämä formaatti toimii mielestäni parhaiten; on jotenkin outoa kuunnella tarinaa toisen henkilön lukemana. Äänen ja tarinan pitää sointua yhteen.

Mielestäni Kravitz kertoo nuoruusvuosistaan aidosti ja kaunistelematta; hän mainitsee ongelmat koulussa ja kotona, nostaa esille päihdekokeilut ja niiden pidempiaikaisen käytön. Hän kertoo avoimesti kahtia jakautuneesta elämästään, yinistä ja yangista; siitä miten hänen valkoinen ja musta perimänsä ovat vaikuttaneet ja aina olleet tasapainossa Kaksoset-horoskooppimerkkiä myöten.

Kiinnostavaa on myös se, kuinka hän saa kerrottua orgaanisesti omin sanoin hengellisyydestään ja sen tärkeydestä elämäänsä. Kuinka hän on nuoresta asti kulkenut niitä hengellisiä polkuja, jotka ovat tuntuneet kulloinkin hyvältä. 

Hengellisyyden kanssa on aina kulkenut käsi kädessä tarve tehdä ja olla osa musiikkia. Uppoutua musiikkiin täysin rinnoin ja löytää oma ainutlaatuinen soundi, joka pitää hänet pinnalla.

Omaa musiikillista ääntään etsiessään Kravitz kertoo käyneensä läpi jos jonkilaista kokoonpanoa ja tyyliä, aikalailla laidasta laitaan. Oli kiinnostavaa kuulla, että hän on laulanut poikakuorossa, sanoittanut kappaleita muille artisteille ennen omaa uraansa, soittanut eri bändeissä eri instrumentteja ja lopulta kokeillut soolouraa.

Valitettavasti tämä elämäkerta on nykytrendin mukaan vain ensimmäinen osa hänen taivaltaan. Olisin itse kuunnellut hänen elämästään myös pidemmän pätkän; kuinka kaikki muuttui debyyttialbumin myötä. Jään siis odottamaan tälle jatkoa.

Anni Kytömäki - Margarita

ANNI KYTÖMÄKI - MARGARITA

Gummerus 2020
s. 582

Itsellä on usein ristiriitaisia tunteita Finlandia-palkinnon voittaneita teoksia kohtaan. En ole aiemmin ymmärtänyt, miksi tietty kirja on voittanut tai miksi se ylipäätänsä on edes minkääntasoisen hehkutuksen kohde. Sain aina joululahjaksi kaunokirjallisuus-kategorian voittaneen teoksen, mutta en koskaan päässyt alkua pidemmälle; kirjoitustyylit ja aiheet eivät olleet minulle mieleisiä, joten kirjat jäivät kesken. Niitä on valitettavasti vieläkin hyllyssä, koska ei sitä tiedä, milloin jonkin teoksen hetki koittaa ja saan sen luettua loppuun. Palkinnon voittaneet teokset ovat aiemmin olleet hyvin harmaasävyisiä ja niissä on oikein kunnolla kieriskelty kurjuudessa. Itselle on tullut vuosien saatossa se mielikuva kotimaisesta kirjallisuudesta, että kirjalijoille on ylitsepääsemättömän vaikeaa kirjoittaa värikkäitä, onnellisia tai mukaansatempaavia teoksia. Ensimmäinen voittajateos, jonka luin kokonaan oli Bolla, ja luulin, että se jää myös ainokaiseksi; poikkeus vahvistaa sääntöä vai miten se meni.

Mutta sitten vastaan tuli Kytömäen Margarita. Rakastuin, pakahduin, en pysty päästämään irti, vieläkään.

Käsittämättömän upea helmi! Ah ja voi, kuinka täydellisen upea teos tämä on!

"Leijun virrassa kuin tähtitaivaalla, joki on yhtä pimeä ja suuri. Avaan silmät ja katson avaruuden sumeaa hyökyä. Joki tanssittaa minua, hyväilee ja nauraa kuin olisi saanut minut takaisin, vaikka en muista sen sylissä ennen uineeni."

Kytömäen kerronta kietoo orgaanisesti yhteen kolmen henkilön ja yhden jokihelmisimpukan tarinat. Tarinat soljuvat luontevasti toistensa ohitse, kietoutuen hienovaraiseen tanssiin. Tuntuu uskomattomalta päästä seuraamaan näin läheltä näitä tarinoita. Kuin saisi kurkistaa pienestä ikkunasta yksityisyyden verhon taakse.

Kirjan viidenneksi päähenkilöksi nostaisin metsät ja niiden monimuotoisen luonteen. Lukiessa eteen aukeaa toinen todellisuus, jota rytmittävät mitä monimuotoisemmat maisemat. Metsiä ei kuvata pimeinä ja pelottavina, vaan hengittävinä ja vastaanottavaisina entiteetteinä. Ihan kuin metsillä ja sen pienillä osilla, kokonasuuksilla, olisi oma tahto ja ajatusmaailma.

"Polvistun kivelle ja tuijotan vettä.
Vähitellen alan hahmottaa sen luonnon.
Joki pulppuaa ja kuplii, mutta sen pinta muuntelee. Hetkittäin hurjimmatkin viirut ja pyörteet asettuvat, kuin virta avaisi pienen ikkunan sisimpäänsä."

 Koska tämä kirja on niin uskomaton ja varmasti jokaiselle tai suuremalle osalle sen lukijoista lukukokemus on vahva, ainutkertainen, niin en halua kertoa tarinasta mitään tämän enempää. Takakannen teksti on yleisesti saatavissa netistä ja muista lähteistä, joten en sitäkään kopio tähän.

J P Delaney - Usko minua

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Believe Me
Suomentanut Satu Leveelahti

Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 400

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Vangitseva trilleri vie keskelle piinaavaa psykologista peliä, jossa kukaan ei ole sitä miltä näyttää.
Claire on muuttanut New Yorkiin näyttelijäksi, mutta ei saa töitä. Niinpä hän pestautuu avioerojuristien firmaan, jossa hänen tehtävänsä on napata uskottomien aviomiesten viettely-yrityset nauhalle.
Kun sitten tapahtuu väkivaltainen murha, poliisi tarvitsee Clairen näyttelijäntaitoja.
Mutta kuka on lopulta houkutuslintu ja kuka saalis?"

Luin aikoinani Edellisen asukkaan sen ilmestyessä ja pidin siitä aika paljon. Olisin heti halunnut tarttua kirjailijan seuraavaan teokseen, mutta sitä täytyi odottaa pieni hetki.
Usko minua tuli heti ilmestyessään kiikutettua kotiin kaupan kautta.

Takakannen teksti kertoo jo kaiken oleellisen, mitä tänne blogin puolelle viitsii kirjoittaa juonesta. Haluan mainita kuitenkin sen verran, pilaamatta kenenkään lukukokemusta, että kirjailija yrittää taidokkaasti sotkea lukijan intuitiota.

Claire, kirjan päähenkilö, on todella taitavasti kirjoitettu ja hänen persoonallisuutensa pääse oikeuksiinsa koko kirjan ajan. Patrick, kirjan toinen päähenkilö, on myös kiinnostavasti kirjoitettu. Onko olemassa muotti, johon jokaisen pitää mahtua?

Baudelairen runot ovat tässä tarinassa keskiössä ja saavat täysin uuden ulottuvuuden.

Kirja on julkaistu vuosia aikaisemmin Tony Strongin nimellä, mutta sitä on muokattu uudelleen julkaisun yhteydessä.

Psykologinen trilleri paremmasta päästä, jos ei parhaasta.

Cristina Sandu - Vesileikit

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 118
Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kuusi tyttöä kasvaa kahden joen väliin jäävällä maapalalla, joka ei kuulu mihinkään valtioon. Uintiretket joelle saavat uuden merkityksen, kun tytöt alkavat haaveilla suuremmasta maailmasta."

Tämä kirja osui kohdalleni täysin sattumalta, kun olin käymässä kirjastossa.

Jokin suurempi johdatti minut selvästi tämän kirjan äärelle juuri tuona päivänä. En olisi itse osannut valita tätä hyllystä nimen tai tekijän perusteella. Kannen kuvakaan ei houkuttele minua erityisesti. Mutta onneksi sinä päivänä kohtasin tämän kirjan hyllyssä ja luin takakannen sekä hieman sisäsivua. Onneksi.

Kirja kertoo kuudesta tytöstä pienen pienessä maassa veden äärellä. Nämä tytöt viettävät kaiken aikansa vedessä, ohi virtaavassa joessa ja kehittävät omia taitojaan uintiretkillään.

Kirjassa vuorottelee tarina tyttöjen nuoruudesta sekä nykyisyydestä. 
Jokainen heistä on päätynyt eri puolille maailmaa ja erilaiseen ympäristöön. Yhdistävänä tekijänä on ulkopuolisuuden tunne sekä kaipuu omille juurilleen.

Teokseen on saatu mahdutettua kaikki tarpeellinen ja enemmän. Jokainen luku on hyvin lyhyt, vain muutaman sivun mittainen, eikä siihen ole kirjoitettu yhtään enempää kuin on tarvittu.

Kirjailijalta vaatii taitoa, että hän osaa ja uskaltaa jättää osan tarinaa kertomatta, jotta lukija saa itse kuvitella tarinan sellaiksi kuin haluaa. Cristina Sandu on onnistunut tässä loistavasti. Hän on lisännyt tekstiin sellaisia avainkohtia ja sanoja, joilla tarina liikkuu kuin itsestään eteenpäin.

Vesileikit on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaita julkaistuja suomalaisia teoksia.

Liane Moriarty - Pienet pikku pihajuhlat

Painovuosi: 2017
Alkuperäinen nimi: Truly Madly Guilty
Suomentanut Helene Bützow

Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 464

Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Ihan tavalliset grillijuhlat. Kuusi vastuullista aikuista, kolme lasta ja piskuinen koira. Eihän mikään voi mennä vikaan? Juhlailoa ei pilaa edes menoa kyttäävä hapan naapuri. Lupaava sellisti Clementine, voi hetkeksi heittää mielestään tärkeän koe-esiintymisen. Lapsuudenkodin traumatisoiman Erikan kireys hieman jo höltyy, ehkä hänestäin tulee vielä äiti. Hemaiseva emäntä, Tiffany, tietää miten vieraita viihdytetään. Huomio hervahtaa vain hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä."

Tartun aina Liane Moriartyn kirjoihin ja odotan malttamattomasti jo uutta teosta.
Siksi on hieman outoa, että saan tämän luettua vasta nyt, kaksi vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen. Mutta mitäpä tuosta, pääasia, että sain tämänin teoksen luettua.

Pienet pikku pihajuhlat kertoo kolmesta pariskunnasta ja heidän lapsistaan.
Kirjan keskiössä on kirjan nimen mukaisesti pihajuhlat, jonka yksi pariskunta on järjestänyt.
Sitten tapahtuu jotakin ja kaikkien elämä saa uuden käänteen.

Kirjailija kuvaa osuvasti ihmisluonteen eri osia ja sitä, miten jokainen suhtautuu omalla tavallaan, ja itselleen oikealla tavalla, sattuneeseen tapahtumaan.

Voiko tästä pihajuhlissa tapahtumasta enää päästä yli? Palautuvatko ystävyyssuhteet enää ennalleen?

Maria Semple - Missä olet, Bernadette?

Painovuosi: 2019 (pokkari)
Alkuperäinen nimi: Where'd You Go, Bernadette?
Suomentanut Outi Järvinen

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 322

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kun viisitoistavuotias Bee vaatii perhelomaa Antarktiksella palkinnoksi hyvistä arvosanoistaan, hänen pelottavan älyäs ja agorafobiasta kärsivä äitinsä Bernadette syöksyy tekemään matkavalmisteluja. Bernadette itse on romahduksen partaalla yritettyään vuosikymmeniä elää Seattlessa elämää, jollaista ei koskaan halunnut. Kun katastrofi seuraa toistaan, Bernadette katoaa ja jättää perheensä selvittelemään sotkun. Ja juuri sen Bee tekee: hän penkoo sähköposteja, laskuja ja mustiinpanoja paljastaakseen äitinsä salatun menneisyyden, jonka Bernadette on salannut vuosikymmenien ajan."

Pitihän tämä kirja lukea ennen kuin menin katsomaan itse elokuvan!

Maria Semple onnistuu maalaamaan lukijalle mielenkiintoisen kuvan päähenkilöstä, Bernadettestä. Naisesta on tullut vuosien mittaan täysi neurootikko, melkeinpä jokaisesta aiheesta elämässään. Henkilöhahmoon on saatu taitavasti ujutettua todella pistävää huumoria ja omintakeisia tapoja.

Vaikka itse tarina on hieman surullinen, kaikkine pienine yksityiskohtineen, siitä ei kuitenkaan saa liian surullista vaikutelmaa.

Bernadetesta alkaa paljastua tarianan edetessä täysin uusia puolia.

Naurupyrähdyksiä aiheuttava kirja.

Heather Morris - Auschwitzin tatuoija

Alkuperäinen nimi: The Tattooist of Auschwitz

Julkaisuvuosi: 2019

Julkaisija: Aula & Co
Suomentanut Pekka Tuomisto
Formaatti: äänikirja
Lukija: Markus Niemi

Kesto: 6 h 56 min

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

”Tatuoin numeron hänen käsivarteensa. Hän tatuoi nimensä sydämeeni.”

Lale Sokolov on Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Leirillä Lale todistaa kauheita tapahtumia – mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa, ja oman henkensä uhalla käyttää asemaansa auttaakseen muita vankeja. Vuonna 1942 Lale kohtaa tatuointijonossa uuden vangin, Gitan, ja rakastuu saman tien. Lale vannottaa Gitaa pysymään hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

Kirja on näkynyt hetken aikaa siellä sun täällä katukuvassa.
En ollut itse ajattelut tätä teosta lukevani, koska kuvittelin itsekseni tämän olevan todella raskas teos. Ja onhan tähän aiheeseen liittyen varmasti itse kukin jo lukenut paljon.

Onneksi törmäsin tähän kirjaston äänikirjapalvelussa ja sain sen ihme kyllä saman tien itselleni lainaan. Kirja on rakas aiheeltaan, mutta tarina ja sen karuus on tuotu taitavasti esiin.

Kaikki päähenkilön kokemat kauheudet aiheuttavat ehkä hieman ahdistusta ja harmaita hiuksia, mutta ei niin pahasti kuin saattaisi kuvitella. Päähenkilö on reipas, työtä pelkäämätön ja viisas päätöksissään.

Tarinaa on ilo seurata ja huomata, että aiheesta on vihdoin kirjoitettu ehkä hieman toisesta näkökulmasta.

Kaunis ja koskettava tarina.

Olga Kokko - Munametsä

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Kustantamo S&S

Sivumäärä: 280
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Mitä freudilainen lipsahdus todella tarkoittaa?

Mitä tehdä, jos kumppanin peniksessä on purukumia? (Bensiiniä ja pakastamista suositellaan.)

Mitä tapahtuu, jos nainen istuu jalat levällään? (Kirous pääsee karkuun ja miehet päätyvät pökkimään pöydänjalkoja.)

Linnealla on vastaus näihin kysymyksiin ja moneen muuhun. Hän on kolmikymppinen sinkku, jonka mielestä paras ihmissuhde on sellainen kuin naisella ja korvalääkärillä: tervehditään ja laitetaan instrumentti aukkoon, eikä sen jälkeen toivottavasti tavata enää koskaan uudelleen. Linnean uusi työpaikka mainostoimistossa on unelmien täyttymys ja munametsä on tiheä. Sitten tapahtuu jotain, ja kaikki on vaakalaudalla."

Tämä kirja sattui kohdalleni täysin sattumalta eikä minulla ollut ehtinyt muodostunut siihen minkäänlaista ennakko-odotusta. Kirjan takakansi oli mielestäni hauskasti kirjoitettu ja se muistutti minua hieman Linda Lindstedtin Ystäväni Natalia -kirjasta, josta en ollut pitänyt. Ajatuksena teokseen tarttumiselle oli se, että ei kaksi samantyylistä suomalaista teosta voi olla samanlaisia pettymyksiä. Ja niin ei ollutkaan!

Kirja kertoo viihdyttävästi ja sopivan tarkasti Linnean elämästä ja siihen liittyvistä miehistä. Kirja on kirjoitettu välillä niin suorasanaisen hauskasti, että väkisinkin pääse nauru. Linnea persoonana on aivan mieletön ja hänen pitämänsä blogi sekä YouTube-kanava mukava lisä.

Kirja sopii kaikille, jotka ymmärtävät ottaa elämän huumorilla. Kaikki ei ole niin vakavaa.

Alex Michaelides - Hiljainen potilas

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Silent Patient
Suomentanut Antti Autio

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 454

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Menestyneen Alician elämä vaikutti täydelliseltä, eikä teolle löydy minkäänlaista motiivia.
Otsikoihin päätynyt murhamysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Alicia on hoidettavana Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun siellä avautuu työpaikka, Theo tarttuu tilaisuuteen empimättä. Hän uskoo voivansa murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden. Mutta jos Alicia lopulta puhuu, haluaako Theo todella kuulla totuuden?"

Olin odottanut tämän kirjan julkaisua keväästä asti, kun silloin eteeni osui syksyn 2019 Gummeruksen kirjakatalogi. Voisi melkeinpä sanoa, että tämä on minun tämän vuoden odotetuimmista julkaisuista. Kirjan kansi itsessään herättää mielenkiinnon ja saa tarttumaan teokseen. Niinpä, kun kirja tuli myyntiin, kävin hakemassa sen samantien kirjakaupasta.

Kirjan lähtökohta on jo itsessään lupaava ja henkilöhahmot ovat todella mielenkiintoiset. 
Hiljainen potilas on Michaelideksen ensimmäinen romaani ja hän onnistuu työssään yli odotusten. Vaikka jo takakannen perusteella kokenut psykologisten trillerien lukija saattaa arvata juonen, niin kirjailija onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä heti alusta alkaen.

Yksinkertaisesti kirja on napakymppi ja kaikkien odotusten arvoinen trilleri. Kirjailija kuvaa upeasti mielen rikkonaisuutta sekä tämän kauhean murhan seurauksia ja siihen johtaneita syitä.

Teosta ei voi laskea käsistä.

Jään innolla odottamaan seuraavaa kirjaa.

Naomi Alderman - Voima

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Power
Suomentanut Marianna Kurtto

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 411

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Tytöt ympäri maailmaa huomaavat, että ovat saaneet käsiinsä uuden, uhkaavan voiman. He pystyvät antamaan sormenpäillään sähköiskuja ja aiheuttamaan tuskallista kipua, jopa kuoleman.
Miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään. Maailma on nyt asettumassa radikaalisti uuteen asentoon, jossa voima kuuluu naisille.
Tyttöjen päivä on koittanut - mutta mihin se tulee johtamaan?"

Aina välillä eteen sattuu luettavaksi täydellisen lukukokemuksen antava teos, joka vie mukanaan heti ensimetreiltä.
 Kirjan luettuaan sitä jää vain ihmettelemään kirjailjan osaamista.

Kirjassa käsitellään tapahtumia neljän päähenkilön ja muutaman muun henkilön kautta noin kymmenen vuoden ajalla. Henkilöt ovat hyvin laajasti edustettuina, on naisia ja miehiä, vanhoja ja nuoria. Tarinaa kerrotaan heidän kaikkien näkökulmasta ja, mitä muutokset tarkoittavat heidän kohdallaan. Ja, miten kaikki lopulta nivoutuu yhteen.

Naomi Alderman kirjoittaa hätkähdyttävän tarkasti ihmisten rooleista ja heidän välisistään valtasuhteista. Hän on kääntänyt kirjassaan nykymaailman roolit päälaelleen ja tuo taitavasti esiin, korostamatta ja kursailematta, esimerkiksi perheväkivallan sekä seksuaalisen hyväksikäytön.

Vaikka itse juoni jää hieman irralliseksi ja henkilöhahmot välillä pinnallisiksi, kokonaisuus on itsessään on aivan loistava.

Agustina Bazterrica - Rotukarja

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Cadáver Exquisito
Suomentanut Einari Aaltonen

Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 250

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Armoton dystopia ihmisen kyvystä pettää itseään.
Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista eläimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestönkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihapakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun."

En ole aiemmin lukenut liiemmin Etelä-Amerikkalaista kirjallisuutta ja kirjailija, Agustina Bazterrica, on myös täysin uusi tuttavuus. Teos sattui kuin sattumalta eteeni kirjakaupassa ja pitihän se heti ostaa, koska kesällä 2019 yksi kantava genre on ollut dystopia, ja tämä on siihen täysin täydellinen, osa kokonaisuutta. Tämä teos sekä Voima ja Ole luonani aina luovat yhdessä omanlaisensa kokonaisuuden vaihtoehtoisesta maailmasta, ja parasta on, että näiden kolmen kirjan tarinat voisivat hyvinkin tapahtua samaan aikaan, samassa todellisuudessa.

Kirjassa toimii kantavana voimana lihapakkaamon väliportaan pomo, Marcos Tejo, joka hoitaa lihapakkaamon kaikkia käytännön asioita. Tejo käy lihakasvattamoilla tarkistamassa kasvatettavien päiden laadun sekä esimerkiksi haastattelee ja kierrättää pakkaamolla työnhakijat.

Yksi graafisimpia ja inhorealistisia kohtauksia on, kun Tejo näyttää työnhakijoille koko teurastusprosessin laitoksella. Koko ketju käydään läpi ja kaikki prosessit kuvataan hyvin selkeästi.
Mielenkiintoista sinänsä, että teurastusketju herättää lievää kuvotusta, vaikka tätä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti teuraseläimille.

Yksi mielenkiintoinen käänne on se, kun Tejo saa lahjaksi yhdeltä tavarantoimittajalta rotukarjaksi luokitellun naaraspään, joka on EPS eli ensimmäistä puhdasta sukupolvea. EPS-päät ovat omaisuuden arvoisia.

Voiko päähän kiintyä? Missä kulkee moraalin raja?
Ihmisen itsekkyys yllättää aina.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava lukukokemus.

Laura Lindstedt - Ystäväni Natalia

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 220
Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Olen varma, että olen ikionnellinen lopun elämääni, olen vakuuttunut, että murhe on minut pysyvästi murtanut, luulen että se mitä kulloinkin tunnen on totta, vaikka se on pelkkä läikähdys ajassa, ja vain kirjoitus voisi tehdä siitä totta."

Olin kuullut kirjasta paljon hyvää, jonka vuoksi lisäsin sen luettavien kirjojen listalleni. Kirjan käsittelemät aiheet ovat mielestäni yleisesti kiinnostavia ja sen takia odotinkin kirjan vievän mukanaan.
Ja olihan muutama ensimmäinen luku kirjoitettu niin, että se nappaa lukijan huomion heti alkuunsa.

Ystäväni Natalia on kirjoitettu terapeutin näkökulmasta ja seuraa potilaan, "Natalian",  kahdeksaa harjoitusviikkoa. Natalia saa joka viikko itselleen tehtävän, jota sitten käsitellään eri tavoin terapiakäyntien aikana. Kirjan edetessä potilaan into harjoituksiin kasvaa melkoisesti ja menee jo melkein siveettömän puolelle, terapeutin kannalta, vaikka käsittelyn kohteena onkin potilaan oman seksuaalisuuden käsittely.

Lukijalle ei välttämättä avaudu terapeutin motiivit harjoitustehtäviin tai edes selkeästi  harjoitteiden avaaminen. Mitä nämä loppujen lopuksi antavat Natalialle? Tai lukijalle?
Kirja on myös yllättävän raskas näin pieneksi teokseksi, kirja on sekä lyhyt sivumäärältään että pieni kooltaan.

Loppujen lopuksi tästä teoksesta ei jäänyt hirveämmin mitään käteen. Jäi hieman tyhjä olo; ihan kuin olisi juuri tehnyt suurenkin ponnituksen turhan takia.

Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Julkaisuvuosi: 2014

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Formaatti: äänikirja

Kesto: 4 h 45 min
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help -terapiaa nimeltä "Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi". Sitkeä harjoittelu kannattaa. Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot! Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan."

Tämän kirjan kansi on tullut useasti vastaan, mutta en koskaan ajatellut itse lukevani sitä. Ensinnäkin kirjoittaja on suomalainen sekä aiheena chick-lit. Mielestäni siis täysin mahdoton yhdistelmä. Teos kuitenkin sattui kohdalleni sattumalta kirjaston sovelluksessa ja lainasin äänikirjan.

Lyhyt teos käsittelee nimensä mukaisesti Iiris Lempivaaran elämää ja siinä esiintyviä parisuhdekiemuroita. Kaikki alkaa siitä, kun hänen pitkäaikainen poikaystävä jättää Iiriksen ennalta-arvaamattomasti.

Tämän jälkeen käsitellään eri tavoin sinkkunaisen eli yksilön arkea ja sen vaikeuksia. Kuinka ihmeessä voi löytää itselleen rakkauden kaikista markkinoilla olevista miehistä?

Pulkkinen onnistuu kirjoittamaan hauskasti ja mukaansatempaavasti aiheesta, vaikka teos on selvästi tarkoitettu kevyeksi lukemiseksi. Jotkin kohdat on kirjoitettu niin osuvasti, että itse kukin voi välillä samaistua lukemaansa tai vahingossa jopa nauraa ääneen.

Teos oli mukava yllätys ja sopii erinomaisesti jokaiselle lomalukemiseksi.

Mari Jungstedt - Pimeys keskellämme

Painovuosi: 2018
Alkuperäinen nimi: Ett mörker mitt ibland oss
Suomentanut Emmi Jäkkö

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 320

Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Gotlannissa vietetään kesän eloisinta aikaa. Vuosittainen keskustelutapahtuma Almedal-viikko on alkamassa Visbyssä ja purjehduskilpailu Gotland runt on käynnissä. Kilpailu saa kuitenkin kammottavan käänteen, kun rannalta löytyy raa'asti surmattu mies."

Tämä Gotlanti-sarjan 14. osa on ollut luettavien kirjojen hyllyssä viime kesästä asti. Sarjan kirjat ovat sopivan kevyttä luettavaa rantatuoliin ja riippukeinuun. 

Tällä kertaa komisario Anders Knutas ja tiiminsä kohtaavat julmasti surmatun uhrin, joka on myös maineikkaan ravintolan omistaja. Kuka haluaisi pahaa nuorelle ravintolanpitäjälle?
Voiko tämä johtua siitä, että uhri on auttanut kotouttamaan nuoren pojan Afganistanista?

Kirjassa tulee esille ulkomaalaisvihamielinen ryhmä, joka on ollut aktiivinen toisesta maailmansodasta asti. Ryhmä osallistuu myös Almedal-viikkoon ja on saanut edustajalleen puheenvuoron.

Knutaksen ja Karin Jacobssonin rakkaus on koetuksella. Karin saa lohtua yhdestä kuulusteltavasta, Joel Kjellmanista. Miten käy Knutaksen ja Karinin?

Kirjojen taso on mielestäni vuosien mittaan hieman laskenut, vaikka ovathan ne edelleen hyvää keskitasoa. Ainakin lomalukemiseksi!

Maggie Nelson - Sinelmiä

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Bluets
Suomentanut Kaijamari Sivill

Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 96

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Tutkielma sinisestä väristä, nautinnon ja tuskan yhteenkietoutuneisuudesta sekä siitä, millainen merkitys esteettisellä ilolla voi olla syvän murheen kohdatessa."


Sinelmiä on kirja, joka vain sattui kohdalleni ja lähti mukaan. Minulla ei ollut aiempaa tietoa teoksesta ja kirjailijakin on minulle täysin uusi tuttavuus. Tällä kertaa kirjan sinisyys sekä takakannen teksti olivat kiinnostavia; ne saivat tarttumaan teokseen. Ja hyvä niin! Kirja säväytti heti ensimmäisestä fragmentista lähtien.

Teoksessa on yhteensä 240 fragmenttia, lyhyimmillään muutaman sanan pituisia. Jotkut enemmän runollisia kuin toiset. Toiset faktapohjaisia, toiset ajatuksenvirtaa. Kaikki toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, mutta yhdessä luovat omanlaisensa yhteinäisen maailman kirjailijan rakkaudesta siniseen (juurikin siihen väriin).

Ilokseni myös huomasin, että kirjallinen ilmaisu läpi kirjan on omaa luokkaansa ja pitää tätä omiin osiinsa jaettua kokonaisuutta täydellisesti kasassa. Maggie Nelson onnistuu maalaamaan upeasti sielunmaisemaansa kirjan sivuille ja tempaiseee lukijan mukaansa tähän siniseen maailmaan.

Loistava, loistava kokonaisuus. Kokonaisuus, joka avautuu lukijalle osissa, suurissa ja pienissä - piilossa sinisen verhon takana. 

"2. Niin minä rakastuin väriin - tässä tapauksessa siniseen - kuin olisin langennut luomoukseen, jossa halusin kaikin voimin pysyä, josta halusin pois, vuoron perään." Maggie Nelson - Sinelmiä 

Kirja-arvostelu: Jere Nurminen - Kiira : Ehjäksi särkynyt

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 240
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kiira Korven taitoluistelu-uraan mahtui arvokisamitaleita ja raskaita pettymyksiä. Laji vaati lapsuudesta asti tinkimätöntä työtä ja armotonta itsekuria. Menestys toi mainetta, mutta myös ankaria suorituspaineita, ja rakkaus luisteluun vaihtui huomaamatta ahdistukseksi. Henkinen ja fyysinen loppuun palaminen vuonna 2015 pakotti porautumaan syvälle minuuteen - ja antoi alun uudelle elämälle. Valovoimainen, yleisön rakastama luistelutähti kertoo tarinansa hurmaavan avoimesti ja vilpittömästi."

Aloin lukemaan kirjaa viime vuoden joulukuussa, mutta sitten yht'äkkiä tuli pidemmän puoleinen tauko lukemisesta ja tämäkin kirja, muutaman muun teoksen kanssa, jäi hyllylle keräämään pölyä. 

Tykästyin heti kirjan alusta asti siihen, että vihdoinkin on nuoren naisen kirjoittama omaelämäkerta. Rehellisyyden nimissä ajatuksissa kävi myös, että mitäköhän 30-vuotias omaelämäkertaansa oikein voi kirjoittaa.

Korpi kirjoittaa avoimesti omasta elämästään aina lapsesta tähän päivään. Hän käsittelee suorasanaisesti kilpauraansa ja sitä, mitä on sen vuoksi joutunut uhraamaan. Mitä kaikkea vaaditaan, jos haluaa olla maailman paras.

Läpi kirjan lukija voi aistia Korven henkisen pahan olon, joka vain pahenee 15-vuotisen uran aikana. Uran viimeisinä vuosina loukkaantumisia tulee enemmän sekä henkinen jaksaminen on koetuksella. Viimein, vuoden 2015 Shanghain MM-kisoissa tapahtuu loppullinen loppuun palaminen, josta alkaa hidas paranemisprosessi.
Onko kilpaurheilu tärkeämpää kuin oma henkinen hyvinvointi?

Yuval Noah Harari - 21 Lessons for the 21st Century

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Spiegel & Grau

Äänikirja: kesto 11 h 48 min

Lukija: Derek Perkins

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"21 oppituntia maailman tilasta tarttuu Hararin jo tutuksi tulleella tyylillä kiinni maailman tämän hetken suurimpiin ongelmiin. Kirjassa pohditaan, mitä syvempää merkitystä nykyhetken tapahtumilla on ja mitä me voimme yksilöinä tehdä selvitäksemme jatkuvista, tasapainoamme horjuttavista muutoksista."

Voisin hehkuttaa äänikirjoja loputtomasti. Ne helpottavat suuresti kirjojen lukemista ja tuovat mukavan lisäformaatin kiireiselle. Minulla on useasti samaan aikaan luettavana sekä äänikirjoja että tavallisia kirjoja ja e-kirjoja, kovakantisia ja pokkareita.

Tämä on jo toinen kirja, jonka olen kuunnellut Hararilta ja molemmat englanniksi. Tällaista aihetta on mukava kuunnella toisen lukemana, niin ei lukeminen tyssää hieman tylsempiin kohtiin tai terminologiaan. Ensimmäinen teos, jonka kautta tutustuin kirjialijaan oli Homo Sapiens. Tykästyin jo siihen teoksena ja odotinkin innolla tätä kirjaa ilmestyväksi.

Kirjassa Harari käy läpi 21 oppituntia tästä vuosisadasta. Jokainen luku on oma oppituntinsa ja niissä käsitellään avoimesti eri teemoja. Kirjassa ei oteta liikaa kantaa ongelmiin, vaan siinä käsittellään aihekokonaisuuksia suorasti ja niitä peilataan sopivassa määrin, ja selkeästi, asiaan liittyviin teemoihin.

Kirja muistuttaa minua ikuisesta kiinnostuksestani historiaa kohtaan ja kuinka kaikesta voi aina oppia lisää, helpostikin.

Kirja-arvostelu: Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

Alkuperäinen nimi: I Let You Go

Painovuosi: 2017

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy

Sivumäärä: 418
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. 

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin."

Minulla on ollut tämä kirja jo pidemmän aikaa luettavien kirjojen listallani. Olen jopa lainannut sen muutamaan otteeseen kirjastosta, mutta en niinä kertoina saanut aikaiseksi lukea teosta. Mutta nyt uuden vuoden vaihtuessa päätin, että nyt on aika. Kirjaa on hehkutettu ja sitä on verrattu muutamaan lukemaani kirjaan.

Annoin sinun mennä lähtee heti liikkeelle kaameasta auto-onnettomuudesta, jossa 5-vuotias Jacob kuolee iskun seurauksena. Vauhdikas startti ei kuitenkaan jatku kirjan ensimmäisessä osassa. Kirjan luvuissa on vuorotellen äänessä päähenkilö Jenna Gray, rikoskomisario Ray Stevens sekä toisessa osassa mukaan tuleva Ian Petersen.

Ensimmäinen osa on mielestäni liian hidastempoinen ja mukaan on laitettu paljon sellaista, joka olisi myös voinut jättää pois. Toinen osa tuo mukaan toisenlaisen näkökulman ja heti osan alussa lukijalle avataan enemmän taustoja ja ehkä myös kaameita totuuksia.

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja omalla tavallaan hieman psykologisen trillerin tapainen. Kirjassa käsitellään todella vahvasti ja osaavasti traagista asiaa sekä muita todella ikäviä asioita.

Lukukokemuksena kirja ei yltänyt odotuksiini. Ensimmäinen osa oli puuromaista suota, josta en päässyt nopeasti etenemään. Toisen osan kohdalla en halunnut laskea kirjaa käsistäni vaan ahmaisin sen sitten yhdeltä istumalta. Sanoisin, että kirja parani loppua kohden huomattavasti.

Ei huono, mutta ei hyväkään.