Terhi Kokkonen - Rajamaa

 

TERHI KOKKONEN - RAJAMAA

Otava 2020
s. 191

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020

"Sinun maailmasi on kapea ja vauras", hän on selittänäyt. "Siinä jokaisen ihmisen arvo mitataan hänen hyödyssään. Jos jostain ei ole hyötyä, hänet aika pian unohdetaan. Sinä pidät ihmisistä muttet kiinny kehenkään, kaikki ovat vaihdettavissa, myös minä. Mutta se sopii minulle. Meidän liittomme ei perustu rakkaudelle, se perustuu rinnakkain kulkemiselle. Sille että joku ymmärtää miltä tuntuu olla sivussa kaikesta. Ehkä eri syistä, mutta sivussa kuitenkin. Traagisesti myös toisistamme."

Aviopari Karo ja Risto ovat olleet yhteisellä Lapin-lomalla hoitamassa parisuhdettaan. Paluumatkalla lentokentälle he joutuvat auto-onnettomuuteen. Lääkärin suosituksesta he jäävät keräämään voimiaan seudun ainoaan majapaikkaan, lomakylään.

Alun järkytyksestä toivuttuaan Karo olisi valmis palaamaan heti ensimmäisellä lennolla takaisin Helsinkiin, mutta Risto viihtyy paremmin kuin hyvin eikä ole halukas kohtamaan arkielämää vielä hetkeen.

Sivuhenkilöt muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden tarinaan ja pääsemme kurkistamaan heidän elämäänsä pala kerrallaan. Tarinan edetessä saamme aina vain paremman taustoituksen; Terhi Kokkonen on tehnyt tämän erityisen taidokkaasti.

Koska kirja etenee hitaasti, tulee olo, että eihän tässä nyt tapahdukaan oikeastaan kauhesti mitään. No ei niin, mutta se tunnelma, jonka kirjalija on saanut aikaiseksi korvaa tämän pienen "puutteen" täydellisesti. Kokoajan on sellainen olo, että kohta tapahtuu jotain todella ikävää ja kauheaa. Kirjan tunnelma on ihan omaa luokkaansa ja kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu. Kirjaa ei voi laskea käsistään ja tästä syystä luinkin sen yhdeltä istumalta.

Kaiken kaikkiaan todella onnistunut esikoisteos. Vahvatunnelmainen, tummasävyinen ja hidastempoinen psykologinen trilleri. Ei jätä lukijaansa kylmäksi.

J P Delaney - Usko minua

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Believe Me
Suomentanut Satu Leveelahti

Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 400

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Vangitseva trilleri vie keskelle piinaavaa psykologista peliä, jossa kukaan ei ole sitä miltä näyttää.
Claire on muuttanut New Yorkiin näyttelijäksi, mutta ei saa töitä. Niinpä hän pestautuu avioerojuristien firmaan, jossa hänen tehtävänsä on napata uskottomien aviomiesten viettely-yrityset nauhalle.
Kun sitten tapahtuu väkivaltainen murha, poliisi tarvitsee Clairen näyttelijäntaitoja.
Mutta kuka on lopulta houkutuslintu ja kuka saalis?"

Luin aikoinani Edellisen asukkaan sen ilmestyessä ja pidin siitä aika paljon. Olisin heti halunnut tarttua kirjailijan seuraavaan teokseen, mutta sitä täytyi odottaa pieni hetki.
Usko minua tuli heti ilmestyessään kiikutettua kotiin kaupan kautta.

Takakannen teksti kertoo jo kaiken oleellisen, mitä tänne blogin puolelle viitsii kirjoittaa juonesta. Haluan mainita kuitenkin sen verran, pilaamatta kenenkään lukukokemusta, että kirjailija yrittää taidokkaasti sotkea lukijan intuitiota.

Claire, kirjan päähenkilö, on todella taitavasti kirjoitettu ja hänen persoonallisuutensa pääse oikeuksiinsa koko kirjan ajan. Patrick, kirjan toinen päähenkilö, on myös kiinnostavasti kirjoitettu. Onko olemassa muotti, johon jokaisen pitää mahtua?

Baudelairen runot ovat tässä tarinassa keskiössä ja saavat täysin uuden ulottuvuuden.

Kirja on julkaistu vuosia aikaisemmin Tony Strongin nimellä, mutta sitä on muokattu uudelleen julkaisun yhteydessä.

Psykologinen trilleri paremmasta päästä, jos ei parhaasta.

Cristina Sandu - Vesileikit

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 118
Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kuusi tyttöä kasvaa kahden joen väliin jäävällä maapalalla, joka ei kuulu mihinkään valtioon. Uintiretket joelle saavat uuden merkityksen, kun tytöt alkavat haaveilla suuremmasta maailmasta."

Tämä kirja osui kohdalleni täysin sattumalta, kun olin käymässä kirjastossa.

Jokin suurempi johdatti minut selvästi tämän kirjan äärelle juuri tuona päivänä. En olisi itse osannut valita tätä hyllystä nimen tai tekijän perusteella. Kannen kuvakaan ei houkuttele minua erityisesti. Mutta onneksi sinä päivänä kohtasin tämän kirjan hyllyssä ja luin takakannen sekä hieman sisäsivua. Onneksi.

Kirja kertoo kuudesta tytöstä pienen pienessä maassa veden äärellä. Nämä tytöt viettävät kaiken aikansa vedessä, ohi virtaavassa joessa ja kehittävät omia taitojaan uintiretkillään.

Kirjassa vuorottelee tarina tyttöjen nuoruudesta sekä nykyisyydestä. 
Jokainen heistä on päätynyt eri puolille maailmaa ja erilaiseen ympäristöön. Yhdistävänä tekijänä on ulkopuolisuuden tunne sekä kaipuu omille juurilleen.

Teokseen on saatu mahdutettua kaikki tarpeellinen ja enemmän. Jokainen luku on hyvin lyhyt, vain muutaman sivun mittainen, eikä siihen ole kirjoitettu yhtään enempää kuin on tarvittu.

Kirjailijalta vaatii taitoa, että hän osaa ja uskaltaa jättää osan tarinaa kertomatta, jotta lukija saa itse kuvitella tarinan sellaiksi kuin haluaa. Cristina Sandu on onnistunut tässä loistavasti. Hän on lisännyt tekstiin sellaisia avainkohtia ja sanoja, joilla tarina liikkuu kuin itsestään eteenpäin.

Vesileikit on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaita julkaistuja suomalaisia teoksia.

Liane Moriarty - Pienet pikku pihajuhlat

Painovuosi: 2017
Alkuperäinen nimi: Truly Madly Guilty
Suomentanut Helene Bützow

Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 464

Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Ihan tavalliset grillijuhlat. Kuusi vastuullista aikuista, kolme lasta ja piskuinen koira. Eihän mikään voi mennä vikaan? Juhlailoa ei pilaa edes menoa kyttäävä hapan naapuri. Lupaava sellisti Clementine, voi hetkeksi heittää mielestään tärkeän koe-esiintymisen. Lapsuudenkodin traumatisoiman Erikan kireys hieman jo höltyy, ehkä hänestäin tulee vielä äiti. Hemaiseva emäntä, Tiffany, tietää miten vieraita viihdytetään. Huomio hervahtaa vain hetkeksi ja seuraukset ovat järkyttäviä."

Tartun aina Liane Moriartyn kirjoihin ja odotan malttamattomasti jo uutta teosta.
Siksi on hieman outoa, että saan tämän luettua vasta nyt, kaksi vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen. Mutta mitäpä tuosta, pääasia, että sain tämänin teoksen luettua.

Pienet pikku pihajuhlat kertoo kolmesta pariskunnasta ja heidän lapsistaan.
Kirjan keskiössä on kirjan nimen mukaisesti pihajuhlat, jonka yksi pariskunta on järjestänyt.
Sitten tapahtuu jotakin ja kaikkien elämä saa uuden käänteen.

Kirjailija kuvaa osuvasti ihmisluonteen eri osia ja sitä, miten jokainen suhtautuu omalla tavallaan, ja itselleen oikealla tavalla, sattuneeseen tapahtumaan.

Voiko tästä pihajuhlissa tapahtumasta enää päästä yli? Palautuvatko ystävyyssuhteet enää ennalleen?

Maria Semple - Missä olet, Bernadette?

Painovuosi: 2019 (pokkari)
Alkuperäinen nimi: Where'd You Go, Bernadette?
Suomentanut Outi Järvinen

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 322

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kun viisitoistavuotias Bee vaatii perhelomaa Antarktiksella palkinnoksi hyvistä arvosanoistaan, hänen pelottavan älyäs ja agorafobiasta kärsivä äitinsä Bernadette syöksyy tekemään matkavalmisteluja. Bernadette itse on romahduksen partaalla yritettyään vuosikymmeniä elää Seattlessa elämää, jollaista ei koskaan halunnut. Kun katastrofi seuraa toistaan, Bernadette katoaa ja jättää perheensä selvittelemään sotkun. Ja juuri sen Bee tekee: hän penkoo sähköposteja, laskuja ja mustiinpanoja paljastaakseen äitinsä salatun menneisyyden, jonka Bernadette on salannut vuosikymmenien ajan."

Pitihän tämä kirja lukea ennen kuin menin katsomaan itse elokuvan!

Maria Semple onnistuu maalaamaan lukijalle mielenkiintoisen kuvan päähenkilöstä, Bernadettestä. Naisesta on tullut vuosien mittaan täysi neurootikko, melkeinpä jokaisesta aiheesta elämässään. Henkilöhahmoon on saatu taitavasti ujutettua todella pistävää huumoria ja omintakeisia tapoja.

Vaikka itse tarina on hieman surullinen, kaikkine pienine yksityiskohtineen, siitä ei kuitenkaan saa liian surullista vaikutelmaa.

Bernadetesta alkaa paljastua tarianan edetessä täysin uusia puolia.

Naurupyrähdyksiä aiheuttava kirja.

Heather Morris - Auschwitzin tatuoija

Alkuperäinen nimi: The Tattooist of Auschwitz

Julkaisuvuosi: 2019

Julkaisija: Aula & Co
Suomentanut Pekka Tuomisto
Formaatti: äänikirja
Lukija: Markus Niemi

Kesto: 6 h 56 min

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

”Tatuoin numeron hänen käsivarteensa. Hän tatuoi nimensä sydämeeni.”

Lale Sokolov on Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Leirillä Lale todistaa kauheita tapahtumia – mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa, ja oman henkensä uhalla käyttää asemaansa auttaakseen muita vankeja. Vuonna 1942 Lale kohtaa tatuointijonossa uuden vangin, Gitan, ja rakastuu saman tien. Lale vannottaa Gitaa pysymään hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

Kirja on näkynyt hetken aikaa siellä sun täällä katukuvassa.
En ollut itse ajattelut tätä teosta lukevani, koska kuvittelin itsekseni tämän olevan todella raskas teos. Ja onhan tähän aiheeseen liittyen varmasti itse kukin jo lukenut paljon.

Onneksi törmäsin tähän kirjaston äänikirjapalvelussa ja sain sen ihme kyllä saman tien itselleni lainaan. Kirja on rakas aiheeltaan, mutta tarina ja sen karuus on tuotu taitavasti esiin.

Kaikki päähenkilön kokemat kauheudet aiheuttavat ehkä hieman ahdistusta ja harmaita hiuksia, mutta ei niin pahasti kuin saattaisi kuvitella. Päähenkilö on reipas, työtä pelkäämätön ja viisas päätöksissään.

Tarinaa on ilo seurata ja huomata, että aiheesta on vihdoin kirjoitettu ehkä hieman toisesta näkökulmasta.

Kaunis ja koskettava tarina.

Mary Kubica - When the Lights Go Out

Julkaisuvuosi: 2018

Julkaisija: Harlequin Audio
Formaatti: äänikirja

Kesto: 9 h 59 min
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

Olen lukenut Mary Kubican tuotannosta yhden kirjan aiemmin, The Good Girlin, joten tähän kirjaan oli helppo tarttua.

Tämä teos toimii äänikirjana todella hyvin taitavien kertojiensa ansiosta. Kirja on kirjoitettu kahden naisen perspektiivistä, nykyhetkessä Jessien ja menneessä ajassa Edenin. Molemmilla henkilöhahmoilla on omat kertojansa; Jayme Mattler ja Julia Whelan. He saavat tarinan heräämään eloon.

En halua kirjoittaa tähän liian paljon tarinasta, koska se vain pilaisi lukukokemuksen. Kirja on psykologinen trilleri ja se vie lukijan mennessään. Molemmat henkilöhahmot ovat hyvin realistisia ja etenkin Edenin tuskan voi tuntea.

Mary Kubica kirjoittaa todella taitavasti ihmisluonteesta ja siitä, miten eri henkilöt käsittelevät ja suhtautuvat suureen, kokonaisvaltaiseen tuskaan. Miten paljon ihminen kestää ennen kuin murtuu täysin?

Olga Kokko - Munametsä

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Kustantamo S&S

Sivumäärä: 280
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Mitä freudilainen lipsahdus todella tarkoittaa?

Mitä tehdä, jos kumppanin peniksessä on purukumia? (Bensiiniä ja pakastamista suositellaan.)

Mitä tapahtuu, jos nainen istuu jalat levällään? (Kirous pääsee karkuun ja miehet päätyvät pökkimään pöydänjalkoja.)

Linnealla on vastaus näihin kysymyksiin ja moneen muuhun. Hän on kolmikymppinen sinkku, jonka mielestä paras ihmissuhde on sellainen kuin naisella ja korvalääkärillä: tervehditään ja laitetaan instrumentti aukkoon, eikä sen jälkeen toivottavasti tavata enää koskaan uudelleen. Linnean uusi työpaikka mainostoimistossa on unelmien täyttymys ja munametsä on tiheä. Sitten tapahtuu jotain, ja kaikki on vaakalaudalla."

Tämä kirja sattui kohdalleni täysin sattumalta eikä minulla ollut ehtinyt muodostunut siihen minkäänlaista ennakko-odotusta. Kirjan takakansi oli mielestäni hauskasti kirjoitettu ja se muistutti minua hieman Linda Lindstedtin Ystäväni Natalia -kirjasta, josta en ollut pitänyt. Ajatuksena teokseen tarttumiselle oli se, että ei kaksi samantyylistä suomalaista teosta voi olla samanlaisia pettymyksiä. Ja niin ei ollutkaan!

Kirja kertoo viihdyttävästi ja sopivan tarkasti Linnean elämästä ja siihen liittyvistä miehistä. Kirja on kirjoitettu välillä niin suorasanaisen hauskasti, että väkisinkin pääse nauru. Linnea persoonana on aivan mieletön ja hänen pitämänsä blogi sekä YouTube-kanava mukava lisä.

Kirja sopii kaikille, jotka ymmärtävät ottaa elämän huumorilla. Kaikki ei ole niin vakavaa.

Alex Michaelides - Hiljainen potilas

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Silent Patient
Suomentanut Antti Autio

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 454

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Menestyneen Alician elämä vaikutti täydelliseltä, eikä teolle löydy minkäänlaista motiivia.
Otsikoihin päätynyt murhamysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Alicia on hoidettavana Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun siellä avautuu työpaikka, Theo tarttuu tilaisuuteen empimättä. Hän uskoo voivansa murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden. Mutta jos Alicia lopulta puhuu, haluaako Theo todella kuulla totuuden?"

Olin odottanut tämän kirjan julkaisua keväästä asti, kun silloin eteeni osui syksyn 2019 Gummeruksen kirjakatalogi. Voisi melkeinpä sanoa, että tämä on minun tämän vuoden odotetuimmista julkaisuista. Kirjan kansi itsessään herättää mielenkiinnon ja saa tarttumaan teokseen. Niinpä, kun kirja tuli myyntiin, kävin hakemassa sen samantien kirjakaupasta.

Kirjan lähtökohta on jo itsessään lupaava ja henkilöhahmot ovat todella mielenkiintoiset. 
Hiljainen potilas on Michaelideksen ensimmäinen romaani ja hän onnistuu työssään yli odotusten. Vaikka jo takakannen perusteella kokenut psykologisten trillerien lukija saattaa arvata juonen, niin kirjailija onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä heti alusta alkaen.

Yksinkertaisesti kirja on napakymppi ja kaikkien odotusten arvoinen trilleri. Kirjailija kuvaa upeasti mielen rikkonaisuutta sekä tämän kauhean murhan seurauksia ja siihen johtaneita syitä.

Teosta ei voi laskea käsistä.

Jään innolla odottamaan seuraavaa kirjaa.

Agustina Bazterrica - Rotukarja

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Cadáver Exquisito
Suomentanut Einari Aaltonen

Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 250

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Armoton dystopia ihmisen kyvystä pettää itseään.
Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista eläimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestönkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihapakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun."

En ole aiemmin lukenut liiemmin Etelä-Amerikkalaista kirjallisuutta ja kirjailija, Agustina Bazterrica, on myös täysin uusi tuttavuus. Teos sattui kuin sattumalta eteeni kirjakaupassa ja pitihän se heti ostaa, koska kesällä 2019 yksi kantava genre on ollut dystopia, ja tämä on siihen täysin täydellinen, osa kokonaisuutta. Tämä teos sekä Voima ja Ole luonani aina luovat yhdessä omanlaisensa kokonaisuuden vaihtoehtoisesta maailmasta, ja parasta on, että näiden kolmen kirjan tarinat voisivat hyvinkin tapahtua samaan aikaan, samassa todellisuudessa.

Kirjassa toimii kantavana voimana lihapakkaamon väliportaan pomo, Marcos Tejo, joka hoitaa lihapakkaamon kaikkia käytännön asioita. Tejo käy lihakasvattamoilla tarkistamassa kasvatettavien päiden laadun sekä esimerkiksi haastattelee ja kierrättää pakkaamolla työnhakijat.

Yksi graafisimpia ja inhorealistisia kohtauksia on, kun Tejo näyttää työnhakijoille koko teurastusprosessin laitoksella. Koko ketju käydään läpi ja kaikki prosessit kuvataan hyvin selkeästi.
Mielenkiintoista sinänsä, että teurastusketju herättää lievää kuvotusta, vaikka tätä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti teuraseläimille.

Yksi mielenkiintoinen käänne on se, kun Tejo saa lahjaksi yhdeltä tavarantoimittajalta rotukarjaksi luokitellun naaraspään, joka on EPS eli ensimmäistä puhdasta sukupolvea. EPS-päät ovat omaisuuden arvoisia.

Voiko päähän kiintyä? Missä kulkee moraalin raja?
Ihmisen itsekkyys yllättää aina.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava lukukokemus.

Laura Lindstedt - Ystäväni Natalia

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 220
Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Olen varma, että olen ikionnellinen lopun elämääni, olen vakuuttunut, että murhe on minut pysyvästi murtanut, luulen että se mitä kulloinkin tunnen on totta, vaikka se on pelkkä läikähdys ajassa, ja vain kirjoitus voisi tehdä siitä totta."

Olin kuullut kirjasta paljon hyvää, jonka vuoksi lisäsin sen luettavien kirjojen listalleni. Kirjan käsittelemät aiheet ovat mielestäni yleisesti kiinnostavia ja sen takia odotinkin kirjan vievän mukanaan.
Ja olihan muutama ensimmäinen luku kirjoitettu niin, että se nappaa lukijan huomion heti alkuunsa.

Ystäväni Natalia on kirjoitettu terapeutin näkökulmasta ja seuraa potilaan, "Natalian",  kahdeksaa harjoitusviikkoa. Natalia saa joka viikko itselleen tehtävän, jota sitten käsitellään eri tavoin terapiakäyntien aikana. Kirjan edetessä potilaan into harjoituksiin kasvaa melkoisesti ja menee jo melkein siveettömän puolelle, terapeutin kannalta, vaikka käsittelyn kohteena onkin potilaan oman seksuaalisuuden käsittely.

Lukijalle ei välttämättä avaudu terapeutin motiivit harjoitustehtäviin tai edes selkeästi  harjoitteiden avaaminen. Mitä nämä loppujen lopuksi antavat Natalialle? Tai lukijalle?
Kirja on myös yllättävän raskas näin pieneksi teokseksi, kirja on sekä lyhyt sivumäärältään että pieni kooltaan.

Loppujen lopuksi tästä teoksesta ei jäänyt hirveämmin mitään käteen. Jäi hieman tyhjä olo; ihan kuin olisi juuri tehnyt suurenkin ponnituksen turhan takia.