maanantai 20. elokuuta 2018

Kirja-arvostelu: Tarja Virolainen - Juoksijan sielu




Painovuosi: 2018
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy
Sivumäärä: 309
Arvio: loistava 4,5/5

Bongasin tämän kyseisen kirjan alkuvuodesta naistenlehdestä. Teos vaikutti lyhyen esittelyn perusteella kiinnostavalta, joten varasin sen saman tien kirjastosta. Sain pitkän odottelun jälkeen kirjan lainaan ja luin sen melkeimpä yhdeltä istumalta. Yllättävän koukuttava kirja!

"Haaveilin ystävälleni unelmieni työpaikasta, jonne voisin pyöräillä tai juosta aamuisin ja jossa voisin hengailla päivän verkkareissa. Ettei tarvitsisi stressata mistään business-pukeutumisesta."

Tarja Virolainen käsittelee teoksessaan omaa matkaansa maratonien maailmaan. Lukija pääsee mukaan muutaman vuoden mittaiselle matkalle, aivan ensimmäisestä kisasta lähtien.

Kirjoittajan kokemat epäonnistumisen tunteet ja loukkaantumiset tuodaan esille pitkin matkaa. Vaikka nämä asiat ovat varmasti vaikeita jokaiselle urheilijalle, niin Virolainen onnistuu kirjoittamaan niistä niin, että lukija pystyy samaistumaan niihin. Näistä teemoista nousee esille luontevasti myös mielenhallinan tärkeys ja henkinen hyvinvointi.

Kirjassa käsitellään myös ihmisen ikiaikaista tarvetta juoksuun. Nykypäivänä kysymykseen on hieman vaikempi vastata, kun kaikki tarvittava on saatavilla. Virolainen käsittelee onnistuneesti juoksun historiaa ja mitä juoksemisella saattaa saavuttaa tänä päivänä.

Teoksessa sivutaan myös sitä, kuinka tärkeää on tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Olivatpa ne missä tahansa elämän osa-alueella. Jokaisella on oikeus tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi ja tuovat elämään lisäarvoa.

Tarja Virolainen on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on juossut kaikki World Marathon Majors -sarjan maratonit. Inspiroiva suoritus!

Kirja on parasta ikinä tässä genressä!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kirja-arvostelu: Michael Hjort & Hans Rosenfeldt - Tunturihauta





Alkuperäinen nimiFjällgraven
Painovuosi: 2013
Suomentanut Veijo Kiuru
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy
Sivumäärä: 476
Arvio: Ihan ok 2,5/5

Sebastian Bergman -kirjasarjan kolmannessa osassa henkirikosyksikkö hälytetään Pohjois-Ruotsiin, Jämtlandissa löytyneen joukkohaudan vuoksi. Haudasta löytyy kuusi ruumista, joista vain kaksi on tunnistettavissa, loput neljä jäävät arvoitukseksi. Varmaa on, että kyseessä on nelihenkinen perhe, mutta katoamisilmoistusta ei ole tehty. Miksi?

Tarinaa peilataan eri henkilöiden näkökulmasta ja siitä kehkeytyykin monisyinen ja ei niin yksikertainen, mitä aluksi saattaisi olettaa. 
Esille nousee muun muassa salattuja asiakirjoja, afgaaniperheitä, salaisia agentteja, palkkamurhaaja ja kansainvälinen turvallisuus.

Sebastian Bergman ei osallistu omalla kriminaalipsykologian erityisosaamisellaan juurikaan tutkintaan, vaikka kuuluukin henkirikosyksikköön. Bergman kokee tämän tapauksen omalta kannaltaan hieman tylsäksi, joten hänelle jää aikaa ja energiaa muihin henkilökohtaisimpiin asioihin.

Kirja ei mielestäni yllä kahden edeltäjänsä tasolle tarinnankerronnassa, vaan on hyvää perustasoa. Tässä teoksessa keskipisteenä on tuttujen hahmojen elämä ja niissä tapahtuvat juonenkäänteet.