Maria Semple - Missä olet, Bernadette?

Painovuosi: 2019 (pokkari)
Alkuperäinen nimi: Where'd You Go, Bernadette?
Suomentanut Outi Järvinen

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 322

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kun viisitoistavuotias Bee vaatii perhelomaa Antarktiksella palkinnoksi hyvistä arvosanoistaan, hänen pelottavan älyäs ja agorafobiasta kärsivä äitinsä Bernadette syöksyy tekemään matkavalmisteluja. Bernadette itse on romahduksen partaalla yritettyään vuosikymmeniä elää Seattlessa elämää, jollaista ei koskaan halunnut. Kun katastrofi seuraa toistaan, Bernadette katoaa ja jättää perheensä selvittelemään sotkun. Ja juuri sen Bee tekee: hän penkoo sähköposteja, laskuja ja mustiinpanoja paljastaakseen äitinsä salatun menneisyyden, jonka Bernadette on salannut vuosikymmenien ajan."

Pitihän tämä kirja lukea ennen kuin menin katsomaan itse elokuvan!

Maria Semple onnistuu maalaamaan lukijalle mielenkiintoisen kuvan päähenkilöstä, Bernadettestä. Naisesta on tullut vuosien mittaan täysi neurootikko, melkeinpä jokaisesta aiheesta elämässään. Henkilöhahmoon on saatu taitavasti ujutettua todella pistävää huumoria ja omintakeisia tapoja.

Vaikka itse tarina on hieman surullinen, kaikkine pienine yksityiskohtineen, siitä ei kuitenkaan saa liian surullista vaikutelmaa.

Bernadetesta alkaa paljastua tarianan edetessä täysin uusia puolia.

Naurupyrähdyksiä aiheuttava kirja.

Heather Morris - Auschwitzin tatuoija

Alkuperäinen nimi: The Tattooist of Auschwitz

Julkaisuvuosi: 2019

Julkaisija: Aula & Co
Suomentanut Pekka Tuomisto
Formaatti: äänikirja
Lukija: Markus Niemi

Kesto: 6 h 56 min

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

”Tatuoin numeron hänen käsivarteensa. Hän tatuoi nimensä sydämeeni.”

Lale Sokolov on Auschwitz-Birkenaun keskitysleirin vanki, joka saa tehtäväkseen tatuoida numerot toisten vankien käsivarsiin. Työ leirin tatuoijana tarkoittaa, että Lale on muihin vankeihin nähden varsin turvassa. Leirillä Lale todistaa kauheita tapahtumia – mutta myös urheita tekoja ja myötätuntoa, ja oman henkensä uhalla käyttää asemaansa auttaakseen muita vankeja. Vuonna 1942 Lale kohtaa tatuointijonossa uuden vangin, Gitan, ja rakastuu saman tien. Lale vannottaa Gitaa pysymään hengissä, jotta he voisivat mennä naimisiin.

Kirja on näkynyt hetken aikaa siellä sun täällä katukuvassa.
En ollut itse ajattelut tätä teosta lukevani, koska kuvittelin itsekseni tämän olevan todella raskas teos. Ja onhan tähän aiheeseen liittyen varmasti itse kukin jo lukenut paljon.

Onneksi törmäsin tähän kirjaston äänikirjapalvelussa ja sain sen ihme kyllä saman tien itselleni lainaan. Kirja on rakas aiheeltaan, mutta tarina ja sen karuus on tuotu taitavasti esiin.

Kaikki päähenkilön kokemat kauheudet aiheuttavat ehkä hieman ahdistusta ja harmaita hiuksia, mutta ei niin pahasti kuin saattaisi kuvitella. Päähenkilö on reipas, työtä pelkäämätön ja viisas päätöksissään.

Tarinaa on ilo seurata ja huomata, että aiheesta on vihdoin kirjoitettu ehkä hieman toisesta näkökulmasta.

Kaunis ja koskettava tarina.

Alex Michaelides - Hiljainen potilas

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Silent Patient
Suomentanut Antti Autio

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 454

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Menestyneen Alician elämä vaikutti täydelliseltä, eikä teolle löydy minkäänlaista motiivia.
Otsikoihin päätynyt murhamysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Alicia on hoidettavana Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun siellä avautuu työpaikka, Theo tarttuu tilaisuuteen empimättä. Hän uskoo voivansa murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden. Mutta jos Alicia lopulta puhuu, haluaako Theo todella kuulla totuuden?"

Olin odottanut tämän kirjan julkaisua keväästä asti, kun silloin eteeni osui syksyn 2019 Gummeruksen kirjakatalogi. Voisi melkeinpä sanoa, että tämä on minun tämän vuoden odotetuimmista julkaisuista. Kirjan kansi itsessään herättää mielenkiinnon ja saa tarttumaan teokseen. Niinpä, kun kirja tuli myyntiin, kävin hakemassa sen samantien kirjakaupasta.

Kirjan lähtökohta on jo itsessään lupaava ja henkilöhahmot ovat todella mielenkiintoiset. 
Hiljainen potilas on Michaelideksen ensimmäinen romaani ja hän onnistuu työssään yli odotusten. Vaikka jo takakannen perusteella kokenut psykologisten trillerien lukija saattaa arvata juonen, niin kirjailija onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä heti alusta alkaen.

Yksinkertaisesti kirja on napakymppi ja kaikkien odotusten arvoinen trilleri. Kirjailija kuvaa upeasti mielen rikkonaisuutta sekä tämän kauhean murhan seurauksia ja siihen johtaneita syitä.

Teosta ei voi laskea käsistä.

Jään innolla odottamaan seuraavaa kirjaa.

Naomi Alderman - Voima

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Power
Suomentanut Marianna Kurtto

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 411

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Tytöt ympäri maailmaa huomaavat, että ovat saaneet käsiinsä uuden, uhkaavan voiman. He pystyvät antamaan sormenpäillään sähköiskuja ja aiheuttamaan tuskallista kipua, jopa kuoleman.
Miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään. Maailma on nyt asettumassa radikaalisti uuteen asentoon, jossa voima kuuluu naisille.
Tyttöjen päivä on koittanut - mutta mihin se tulee johtamaan?"

Aina välillä eteen sattuu luettavaksi täydellisen lukukokemuksen antava teos, joka vie mukanaan heti ensimetreiltä.
 Kirjan luettuaan sitä jää vain ihmettelemään kirjailjan osaamista.

Kirjassa käsitellään tapahtumia neljän päähenkilön ja muutaman muun henkilön kautta noin kymmenen vuoden ajalla. Henkilöt ovat hyvin laajasti edustettuina, on naisia ja miehiä, vanhoja ja nuoria. Tarinaa kerrotaan heidän kaikkien näkökulmasta ja, mitä muutokset tarkoittavat heidän kohdallaan. Ja, miten kaikki lopulta nivoutuu yhteen.

Naomi Alderman kirjoittaa hätkähdyttävän tarkasti ihmisten rooleista ja heidän välisistään valtasuhteista. Hän on kääntänyt kirjassaan nykymaailman roolit päälaelleen ja tuo taitavasti esiin, korostamatta ja kursailematta, esimerkiksi perheväkivallan sekä seksuaalisen hyväksikäytön.

Vaikka itse juoni jää hieman irralliseksi ja henkilöhahmot välillä pinnallisiksi, kokonaisuus on itsessään on aivan loistava.

Agustina Bazterrica - Rotukarja

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Cadáver Exquisito
Suomentanut Einari Aaltonen

Kustantaja: Like Kustannus Oy
Sivumäärä: 250

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Armoton dystopia ihmisen kyvystä pettää itseään.
Äkillinen virus iskee koko eläinkuntaan, ja kaikista eläimistä on hankkiuduttava eroon. Vastatakseen ihmisten lihanhimoon ja hillitäkseen väestönkasvua hallitus tekee dramaattisen ratkaisun. Ihmiskunta jaetaan kahtia: niihin jotka syövät, ja niihin, jotka syödään.
Marcos Tejo kouluttaa teurastajia Kriegin lihapakkaamolla. Eräänä päivänä hän saa lahjaksi rotukarjaksi luokitellun naisen. Pikkuhiljaa ulkoiset ja sisäiset paineet ajavat hänet umpikujaan, ja Tejo tekee epätoivoisen ratkaisun."

En ole aiemmin lukenut liiemmin Etelä-Amerikkalaista kirjallisuutta ja kirjailija, Agustina Bazterrica, on myös täysin uusi tuttavuus. Teos sattui kuin sattumalta eteeni kirjakaupassa ja pitihän se heti ostaa, koska kesällä 2019 yksi kantava genre on ollut dystopia, ja tämä on siihen täysin täydellinen, osa kokonaisuutta. Tämä teos sekä Voima ja Ole luonani aina luovat yhdessä omanlaisensa kokonaisuuden vaihtoehtoisesta maailmasta, ja parasta on, että näiden kolmen kirjan tarinat voisivat hyvinkin tapahtua samaan aikaan, samassa todellisuudessa.

Kirjassa toimii kantavana voimana lihapakkaamon väliportaan pomo, Marcos Tejo, joka hoitaa lihapakkaamon kaikkia käytännön asioita. Tejo käy lihakasvattamoilla tarkistamassa kasvatettavien päiden laadun sekä esimerkiksi haastattelee ja kierrättää pakkaamolla työnhakijat.

Yksi graafisimpia ja inhorealistisia kohtauksia on, kun Tejo näyttää työnhakijoille koko teurastusprosessin laitoksella. Koko ketju käydään läpi ja kaikki prosessit kuvataan hyvin selkeästi.
Mielenkiintoista sinänsä, että teurastusketju herättää lievää kuvotusta, vaikka tätä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti teuraseläimille.

Yksi mielenkiintoinen käänne on se, kun Tejo saa lahjaksi yhdeltä tavarantoimittajalta rotukarjaksi luokitellun naaraspään, joka on EPS eli ensimmäistä puhdasta sukupolvea. EPS-päät ovat omaisuuden arvoisia.

Voiko päähän kiintyä? Missä kulkee moraalin raja?
Ihmisen itsekkyys yllättää aina.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava lukukokemus.

Mari Jungstedt - Pimeys keskellämme

Painovuosi: 2018
Alkuperäinen nimi: Ett mörker mitt ibland oss
Suomentanut Emmi Jäkkö

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 320

Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Gotlannissa vietetään kesän eloisinta aikaa. Vuosittainen keskustelutapahtuma Almedal-viikko on alkamassa Visbyssä ja purjehduskilpailu Gotland runt on käynnissä. Kilpailu saa kuitenkin kammottavan käänteen, kun rannalta löytyy raa'asti surmattu mies."

Tämä Gotlanti-sarjan 14. osa on ollut luettavien kirjojen hyllyssä viime kesästä asti. Sarjan kirjat ovat sopivan kevyttä luettavaa rantatuoliin ja riippukeinuun. 

Tällä kertaa komisario Anders Knutas ja tiiminsä kohtaavat julmasti surmatun uhrin, joka on myös maineikkaan ravintolan omistaja. Kuka haluaisi pahaa nuorelle ravintolanpitäjälle?
Voiko tämä johtua siitä, että uhri on auttanut kotouttamaan nuoren pojan Afganistanista?

Kirjassa tulee esille ulkomaalaisvihamielinen ryhmä, joka on ollut aktiivinen toisesta maailmansodasta asti. Ryhmä osallistuu myös Almedal-viikkoon ja on saanut edustajalleen puheenvuoron.

Knutaksen ja Karin Jacobssonin rakkaus on koetuksella. Karin saa lohtua yhdestä kuulusteltavasta, Joel Kjellmanista. Miten käy Knutaksen ja Karinin?

Kirjojen taso on mielestäni vuosien mittaan hieman laskenut, vaikka ovathan ne edelleen hyvää keskitasoa. Ainakin lomalukemiseksi!

Maggie Nelson - Sinelmiä

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: Bluets
Suomentanut Kaijamari Sivill

Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 96

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Tutkielma sinisestä väristä, nautinnon ja tuskan yhteenkietoutuneisuudesta sekä siitä, millainen merkitys esteettisellä ilolla voi olla syvän murheen kohdatessa."


Sinelmiä on kirja, joka vain sattui kohdalleni ja lähti mukaan. Minulla ei ollut aiempaa tietoa teoksesta ja kirjailijakin on minulle täysin uusi tuttavuus. Tällä kertaa kirjan sinisyys sekä takakannen teksti olivat kiinnostavia; ne saivat tarttumaan teokseen. Ja hyvä niin! Kirja säväytti heti ensimmäisestä fragmentista lähtien.

Teoksessa on yhteensä 240 fragmenttia, lyhyimmillään muutaman sanan pituisia. Jotkut enemmän runollisia kuin toiset. Toiset faktapohjaisia, toiset ajatuksenvirtaa. Kaikki toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, mutta yhdessä luovat omanlaisensa yhteinäisen maailman kirjailijan rakkaudesta siniseen (juurikin siihen väriin).

Ilokseni myös huomasin, että kirjallinen ilmaisu läpi kirjan on omaa luokkaansa ja pitää tätä omiin osiinsa jaettua kokonaisuutta täydellisesti kasassa. Maggie Nelson onnistuu maalaamaan upeasti sielunmaisemaansa kirjan sivuille ja tempaiseee lukijan mukaansa tähän siniseen maailmaan.

Loistava, loistava kokonaisuus. Kokonaisuus, joka avautuu lukijalle osissa, suurissa ja pienissä - piilossa sinisen verhon takana. 

"2. Niin minä rakastuin väriin - tässä tapauksessa siniseen - kuin olisin langennut luomoukseen, jossa halusin kaikin voimin pysyä, josta halusin pois, vuoron perään." Maggie Nelson - Sinelmiä