Anni Kytömäki - Margarita

ANNI KYTÖMÄKI - MARGARITA

Gummerus 2020
s. 582

Itsellä on usein ristiriitaisia tunteita Finlandia-palkinnon voittaneita teoksia kohtaan. En ole aiemmin ymmärtänyt, miksi tietty kirja on voittanut tai miksi se ylipäätänsä on edes minkääntasoisen hehkutuksen kohde. Sain aina joululahjaksi kaunokirjallisuus-kategorian voittaneen teoksen, mutta en koskaan päässyt alkua pidemmälle; kirjoitustyylit ja aiheet eivät olleet minulle mieleisiä, joten kirjat jäivät kesken. Niitä on valitettavasti vieläkin hyllyssä, koska ei sitä tiedä, milloin jonkin teoksen hetki koittaa ja saan sen luettua loppuun. Palkinnon voittaneet teokset ovat aiemmin olleet hyvin harmaasävyisiä ja niissä on oikein kunnolla kieriskelty kurjuudessa. Itselle on tullut vuosien saatossa se mielikuva kotimaisesta kirjallisuudesta, että kirjalijoille on ylitsepääsemättömän vaikeaa kirjoittaa värikkäitä, onnellisia tai mukaansatempaavia teoksia. Ensimmäinen voittajateos, jonka luin kokonaan oli Bolla, ja luulin, että se jää myös ainokaiseksi; poikkeus vahvistaa sääntöä vai miten se meni.

Mutta sitten vastaan tuli Kytömäen Margarita. Rakastuin, pakahduin, en pysty päästämään irti, vieläkään.

Käsittämättömän upea helmi! Ah ja voi, kuinka täydellisen upea teos tämä on!

"Leijun virrassa kuin tähtitaivaalla, joki on yhtä pimeä ja suuri. Avaan silmät ja katson avaruuden sumeaa hyökyä. Joki tanssittaa minua, hyväilee ja nauraa kuin olisi saanut minut takaisin, vaikka en muista sen sylissä ennen uineeni."

Kytömäen kerronta kietoo orgaanisesti yhteen kolmen henkilön ja yhden jokihelmisimpukan tarinat. Tarinat soljuvat luontevasti toistensa ohitse, kietoutuen hienovaraiseen tanssiin. Tuntuu uskomattomalta päästä seuraamaan näin läheltä näitä tarinoita. Kuin saisi kurkistaa pienestä ikkunasta yksityisyyden verhon taakse.

Kirjan viidenneksi päähenkilöksi nostaisin metsät ja niiden monimuotoisen luonteen. Lukiessa eteen aukeaa toinen todellisuus, jota rytmittävät mitä monimuotoisemmat maisemat. Metsiä ei kuvata pimeinä ja pelottavina, vaan hengittävinä ja vastaanottavaisina entiteetteinä. Ihan kuin metsillä ja sen pienillä osilla, kokonasuuksilla, olisi oma tahto ja ajatusmaailma.

"Polvistun kivelle ja tuijotan vettä.
Vähitellen alan hahmottaa sen luonnon.
Joki pulppuaa ja kuplii, mutta sen pinta muuntelee. Hetkittäin hurjimmatkin viirut ja pyörteet asettuvat, kuin virta avaisi pienen ikkunan sisimpäänsä."

 Koska tämä kirja on niin uskomaton ja varmasti jokaiselle tai suuremalle osalle sen lukijoista lukukokemus on vahva, ainutkertainen, niin en halua kertoa tarinasta mitään tämän enempää. Takakannen teksti on yleisesti saatavissa netistä ja muista lähteistä, joten en sitäkään kopio tähän.

Maria Semple - Missä olet, Bernadette?

Painovuosi: 2019 (pokkari)
Alkuperäinen nimi: Where'd You Go, Bernadette?
Suomentanut Outi Järvinen

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 322

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Kun viisitoistavuotias Bee vaatii perhelomaa Antarktiksella palkinnoksi hyvistä arvosanoistaan, hänen pelottavan älyäs ja agorafobiasta kärsivä äitinsä Bernadette syöksyy tekemään matkavalmisteluja. Bernadette itse on romahduksen partaalla yritettyään vuosikymmeniä elää Seattlessa elämää, jollaista ei koskaan halunnut. Kun katastrofi seuraa toistaan, Bernadette katoaa ja jättää perheensä selvittelemään sotkun. Ja juuri sen Bee tekee: hän penkoo sähköposteja, laskuja ja mustiinpanoja paljastaakseen äitinsä salatun menneisyyden, jonka Bernadette on salannut vuosikymmenien ajan."

Pitihän tämä kirja lukea ennen kuin menin katsomaan itse elokuvan!

Maria Semple onnistuu maalaamaan lukijalle mielenkiintoisen kuvan päähenkilöstä, Bernadettestä. Naisesta on tullut vuosien mittaan täysi neurootikko, melkeinpä jokaisesta aiheesta elämässään. Henkilöhahmoon on saatu taitavasti ujutettua todella pistävää huumoria ja omintakeisia tapoja.

Vaikka itse tarina on hieman surullinen, kaikkine pienine yksityiskohtineen, siitä ei kuitenkaan saa liian surullista vaikutelmaa.

Bernadetesta alkaa paljastua tarianan edetessä täysin uusia puolia.

Naurupyrähdyksiä aiheuttava kirja.

Alex Michaelides - Hiljainen potilas

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Silent Patient
Suomentanut Antti Autio

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 454

Arvio: ☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Menestyneen Alician elämä vaikutti täydelliseltä, eikä teolle löydy minkäänlaista motiivia.
Otsikoihin päätynyt murhamysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Alicia on hoidettavana Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun siellä avautuu työpaikka, Theo tarttuu tilaisuuteen empimättä. Hän uskoo voivansa murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden. Mutta jos Alicia lopulta puhuu, haluaako Theo todella kuulla totuuden?"

Olin odottanut tämän kirjan julkaisua keväästä asti, kun silloin eteeni osui syksyn 2019 Gummeruksen kirjakatalogi. Voisi melkeinpä sanoa, että tämä on minun tämän vuoden odotetuimmista julkaisuista. Kirjan kansi itsessään herättää mielenkiinnon ja saa tarttumaan teokseen. Niinpä, kun kirja tuli myyntiin, kävin hakemassa sen samantien kirjakaupasta.

Kirjan lähtökohta on jo itsessään lupaava ja henkilöhahmot ovat todella mielenkiintoiset. 
Hiljainen potilas on Michaelideksen ensimmäinen romaani ja hän onnistuu työssään yli odotusten. Vaikka jo takakannen perusteella kokenut psykologisten trillerien lukija saattaa arvata juonen, niin kirjailija onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä heti alusta alkaen.

Yksinkertaisesti kirja on napakymppi ja kaikkien odotusten arvoinen trilleri. Kirjailija kuvaa upeasti mielen rikkonaisuutta sekä tämän kauhean murhan seurauksia ja siihen johtaneita syitä.

Teosta ei voi laskea käsistä.

Jään innolla odottamaan seuraavaa kirjaa.

Naomi Alderman - Voima

Painovuosi: 2019
Alkuperäinen nimi: The Power
Suomentanut Marianna Kurtto

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 411

Arvio: ☆☆☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Tytöt ympäri maailmaa huomaavat, että ovat saaneet käsiinsä uuden, uhkaavan voiman. He pystyvät antamaan sormenpäillään sähköiskuja ja aiheuttamaan tuskallista kipua, jopa kuoleman.
Miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään. Maailma on nyt asettumassa radikaalisti uuteen asentoon, jossa voima kuuluu naisille.
Tyttöjen päivä on koittanut - mutta mihin se tulee johtamaan?"

Aina välillä eteen sattuu luettavaksi täydellisen lukukokemuksen antava teos, joka vie mukanaan heti ensimetreiltä.
 Kirjan luettuaan sitä jää vain ihmettelemään kirjailjan osaamista.

Kirjassa käsitellään tapahtumia neljän päähenkilön ja muutaman muun henkilön kautta noin kymmenen vuoden ajalla. Henkilöt ovat hyvin laajasti edustettuina, on naisia ja miehiä, vanhoja ja nuoria. Tarinaa kerrotaan heidän kaikkien näkökulmasta ja, mitä muutokset tarkoittavat heidän kohdallaan. Ja, miten kaikki lopulta nivoutuu yhteen.

Naomi Alderman kirjoittaa hätkähdyttävän tarkasti ihmisten rooleista ja heidän välisistään valtasuhteista. Hän on kääntänyt kirjassaan nykymaailman roolit päälaelleen ja tuo taitavasti esiin, korostamatta ja kursailematta, esimerkiksi perheväkivallan sekä seksuaalisen hyväksikäytön.

Vaikka itse juoni jää hieman irralliseksi ja henkilöhahmot välillä pinnallisiksi, kokonaisuus on itsessään on aivan loistava.

Julia Thurén - Kaikki rahasta : näin säästin kymppitonnin vuodessa

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy

Sivumäärä: 325
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Käytätkö rahasi asioihin, jotka todella tekevät sinut onnelliseksi? Haluaisitko ryhtyä sijoittamaan, muttet tiedä miten päästä alkuu?

Kaikki rahasta auttaa ottamaan oman talouden haltuun. Kirja tarjoaa selkeät vinkit henkilökohtaisen budjetin laatimiseen, säästämiseen ja sijoittamiseen. Aitojen esimerkkien avulla se kertoo muun muassa, miten raha vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, miten parisuhteessa tulisi hoitaa tulot ja menot tasa-arvoisesti, kuinka selvitään rahavaikeuksista ja milloin kannattaa ottaa lainaa."

Tämä kirja on ollut lukulistallani ilmestymisestään asti ja sain sen nyt vihdoin luettua.

Lyhyesti virsi kaunis eli tässä muutaman lauseen kommentit.

Kirja on kirjoitettu todella selkeästi ja helppolukuisesti, mikä oli positiivinen yllätys.
Tämä sopii mainiosti ensimmäiseksi kirjaksi rahasta ja sijoittamisesta kiinnostuneille "taviksille".
Kirjaan on pyydetty julkisuuden henkilöiltä omia kokemuksiaan ja tämä on mielenkiintoinen lisä ja tukee hyvin kokonaisuutta.

Teos on kaiken kaikkiaan hyvä peruskirja omassa katergoriassaan.

Kirja-arvostelu: Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

Alkuperäinen nimi: I Let You Go

Painovuosi: 2017

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy

Sivumäärä: 418
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. 

Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin."

Minulla on ollut tämä kirja jo pidemmän aikaa luettavien kirjojen listallani. Olen jopa lainannut sen muutamaan otteeseen kirjastosta, mutta en niinä kertoina saanut aikaiseksi lukea teosta. Mutta nyt uuden vuoden vaihtuessa päätin, että nyt on aika. Kirjaa on hehkutettu ja sitä on verrattu muutamaan lukemaani kirjaan.

Annoin sinun mennä lähtee heti liikkeelle kaameasta auto-onnettomuudesta, jossa 5-vuotias Jacob kuolee iskun seurauksena. Vauhdikas startti ei kuitenkaan jatku kirjan ensimmäisessä osassa. Kirjan luvuissa on vuorotellen äänessä päähenkilö Jenna Gray, rikoskomisario Ray Stevens sekä toisessa osassa mukaan tuleva Ian Petersen.

Ensimmäinen osa on mielestäni liian hidastempoinen ja mukaan on laitettu paljon sellaista, joka olisi myös voinut jättää pois. Toinen osa tuo mukaan toisenlaisen näkökulman ja heti osan alussa lukijalle avataan enemmän taustoja ja ehkä myös kaameita totuuksia.

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja omalla tavallaan hieman psykologisen trillerin tapainen. Kirjassa käsitellään todella vahvasti ja osaavasti traagista asiaa sekä muita todella ikäviä asioita.

Lukukokemuksena kirja ei yltänyt odotuksiini. Ensimmäinen osa oli puuromaista suota, josta en päässyt nopeasti etenemään. Toisen osan kohdalla en halunnut laskea kirjaa käsistäni vaan ahmaisin sen sitten yhdeltä istumalta. Sanoisin, että kirja parani loppua kohden huomattavasti.

Ei huono, mutta ei hyväkään.