Kirja-arvostelu: Emilia Vuorisalmi - Sekaisin LOVEsta

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2015

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 208

Arvio: perushyvä eli 3/5

Lähdin mielenkiinnolla lainaamaan tätä kirjaa kirjastosta, koska käsitteleehän se maailman yhtä ihanimmista aiheista: rakkautta!

Aihetta käsitellään hyvin kattavasti aina alkureaktioista ihan vakiintuneeseen parisuhteeseen asti. Mitä ihmisessä tapahtuu rakastuessa ja mitkä hormonit vaikuttavat mihinkin tunteeseen. Etenkin luku "Hormonit tunteiden takana" oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä käsiteltiinkin dopamiinin, serotoniinin, oksitosiinin, vasopressiinin, endorfiinien ja noradrenaliinin toimintaa ihmiskehossa.

Sekaisin LOVEsta -kirjassa otetaan käsittelyyn myös rakkauden kipeämpi puoli ja erilaiset ongelmat, jotka saattavat vaikuttaa itseen ja parisuhteeseen.  Suurimpana nostetaan esille stressi ja sen vaikutus. Nykypäivän stressi on osin hyvinkin erilaista kuin mitä esi-isämme saattoivat kokea. Esimerkiksi töiden muoto on muuttunut hyvin yksilö- ja tuloskeskeiseksi ja sosiaalinen media pitää meitä otteessaan.

Emilia Vuorisalmi on onnistunut kirjoittamaan hyvin tieteellisistäkin asioista helppolukuisesti ja mielenkiintoisesti. Kirja onnistuu pitämään lukijan otteessan eikä koskaan tule olo, että ei ymmärrä, mitä on juuri lukenut. Harmi sinänsä, koska kirjassa on vain noin 200 sivua, aiheesta kun olisi voinut lukea hieman pidempään.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat edes hieman kiinnostuneita oppimaan lisää rakkaudesta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

Kirja-arvostelu: Nadia Murad, Jenna Krajeski - Viimeinen tyttö (Olin Isisin vankina)

Copyright Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: The Last Girl

Painovuosi: 2018

Suomentanut Sami Heino

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 318
Arvio: 2/5

Viime vuoden alkupuolella luin Farida Khalafin ja Andrea C. Hoffmannin kirjoittaman Olin Isisin vanki (Nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet). Kirja oli mielestäni vetävästi kirjoitettu ja siinä kuvattiin hyvin Isisin vangeilleen tekemiä kauheuksia, samoin kuin sitä jatkuvaa pelkoa, mitä vangittuna ollessa sai kokea. Koska olin pitänyt kyseisestä kirjasta, lähdin lukemaan Viimeinen tyttö -kirjaa korkein odotuksin.

Viimeinen tyttö kertoo nuoren jesiditytön, Nadia Muradin, kauhujen kuukausista Isisin vankina. Kirjassa kuvataan Nadian elämää sekä jesidien kulttuuria ja tapoja. Tapahtumat lähtevät liikkelle aikaa ennen Isisin tuloa ja heidän kotikylänsä, Kochon, saartoa. Jesideille tyypillisesti myöskin Nadia Muradin perhe on suurilukuinen ja hyvin läheinen. He elävät suurimman osan elämästään köyhinä, mutta onnistuvat silti rakentamaan taloansa ja pitämään viljelymaansa ja suuren lammaslaumansa tuottavana.

Isisin hyökkäys Kochoon ei ole aluksi verinen. Piirityksen aikana kyläläiset eivät saa poistua kylästä ja kocholaiset elävät tietämättöminä tulevasta muutaman viikon ajan. Lopulta, piirityksen loputtua, Isisin taistelijat pyytävät kaikkia kyläläisiä kokoontumaan koululle, ja niin kyläläiset myös tekevät. Kaikki miehet tapetaan ja naiset otetaan orjiksi. Tästä lähtee liikkeelle Nadia Muradin selviytysmitarina.

Jo heti ensimetreiltä saa huomata että kirjoitustyylissä ja kieliopissa on parantamisen varaa. Myöskin tarina etenee hyvin samankaltaisesti, melkeinpä identtisesti, Olin Isisin vanki -kirjan kanssa. Toisaalta, molemmat kirjat kertovat hyvin samanlaisista oloista tulleista jesiditytöistä ja heidän kohtaamistaan kauheuksista.

Mielestäni ei ole kuitenkaan täysin aiheellista tehdä montaa samansisältöistä kirjaa, samasta näkökulmasta. Tapahtumat ovat tietenkin kauheita ja niistä on kerrottava maailmalle, mutta onko samansisältöisyys aina valttia?

Kirja-arvostelu: Maiju Voutilainen (Mansikka) - Itke minulle taivas

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2017

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 63

Arvio: ok eli 2,5/5

Videobloggaajana tunnettu Mansikka julkaisi ensimmäisen runokirjansa vuoden 2017 lopussa. Mansikka oli jo minulle ennestään tuttu some-hahmo, olen katsellut hänen videoitaan säännöllisen epäsäännölliseti. Kun kuulin hänen kirjoittaneen tämän teoksen, niin tottahan toki siihen piti tarttua.

Pienen odottelun jälkeen sain oman kappaleeni lainaksi kirjastosta, ja luinkin kirjan yhdeltä istumalta, muutamia runoja useampaan otteeseen. Kirja on hyvin tummanpuhuva ja siinä sukelletaan syvälle, ihon alle.

Itke minulle taivas käsittelee mielestäni kauniisti masennuksesta kärsivän henkilön sielunmaisemaa. Kielellisesti teoksen laatu vaihtelee hurjasti. Jotkin runoista ovat hyvinkin kauniisti ja harmonisesti kirjoitettuja, kun taas toisten runojen kieli on alkeellisemmalla tasolla.

Teoksen graafinen ilme on onnistunut. Se kulkee kauniisti läpi kirjan, jättäen jälkeensä tasapainoisen vaikutelman. Grafiikka ei ole liian hallitsevaa vaan juuri sopivan herkkä ja tumma. Juuri niin kuin itse teoskin.

Maiju Voutilainen valittin vuonna 2017 Hyvän mielen lähettilääksi. Videoillaan hän on käsitellyt avoimesti mielenterveysongelmia ja samalla puhunut avoimesti omasta masennuksestaan.

Taaperon torkkupeitto

Copyright Sivuja ja silmukoita

Elämäni ensimmäinen peitto, vaikkakin torkkupeitto, on tehty Lankamaailman ohjeen mukaan.

Lankana on käytetty Dale Garnin Royal Alpakkaa, värissä latte.

Lankamenekki 228 grammaa.

Koko 66 x 84 cm.

Peiton teko alkoi jo vuoden 2017 heinäkuussa, mutta valmistui vasta nyt tammikuun lopulla. Työ oli välillä tauolla, kun intoa ei vain löytynyt ja toiset neuletyöt veivät mennessään. Itsessään malli on miellyttävä ja ohjekin helppolukuinen. Lankaa oli myös miellyttävää kutoa.

Minua itseä miellytti neuloessa tuo kuvissakin näkyvä koripohjamalli. Pitäisi vain harjoitella ehkä enemmän oikean ja nurjan silmukan vaihtuessa tapahtuvaa langan kiristystä. Nyt osa silmukoista on jäänyt hieman löysiksi juuri tuossa silmukoiden vaihtokohdassa.

Tämä torkkupeitto on tarkoitus antaa lahjaksi pienelle pojalle. Työ on sen kokoinen, että ei jää ihan heti liian pieneksi.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Kirja-arvostelu: Marko Kantomaa - Ylpeydestä

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2017

Kustantaja: Johnny Kniga

Sivumäärä: 248

Arvio: perushyvä eli 3/5

Tämä kirja valikoitui vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kohdan 41. mukaan, valitse kirja sattumanvaraisesti. Ilman tätä en olisi varmaankaan koskaan tarttunut suomalaisen kirjoittajan kirjottamaan nykyromaaniin ja vieläpä tällaisella aiheella ja tarinalla.

Tämän kirjan ansiosta sain myös yliviivattua seuraavat kohdat lukuhaasteesta:

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Ylpeydestä käsittelee kuusitoistavuotiaan Joonaksen elämää ja oman itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Joonas on lupaava juoksija, jota kannustavat perhe, seurakaverit ja valmentaja. Kaikki muuttuu kun seuraan tulee uusi juoksija, Alex, joka on ollut jo aikaisemminkin Joonaksen ihastuksen kohde juoksukilpailuissa. Kirjassa kuvataan hyvin Joonaksen tunteita treeneissä, Alexin perässä juostessa.

Koska homoseksuaalisuus on edelleen tabu urheilupiireissä, Joonas ei uskalla tehdä aloitetta ja pysyttelee näin ollen kaapissa, tutussa ja turvallisessa.  Kun uusi vuosi vaihtuu ja paluu koulunpenkille lomien jälkeen koittaa, niin Joonaksen kouluun tulee uusi opiskelija, Jenni. Hän on lommoposkinen tyttö, joka rakastaa ylpeästi naisia. He ystävystyvät nopeasti ja heidän keskustelunsa saavat Joonaksen silmät aukeamaan hieman todellisuuteen ja ennen kaikkea, itselle.

Marko Kantomaa onnistuu esikoisteoksessaan kuvaamaan hyvin ja ennen kaikkea uskottavasti nuoren pojan kaapistatuloprosessia. Kirjassa kuvataan myös loistavasti itse juoksua ja sen tuntemuksia.

Mielestäni Ylpeydestä on tervetullut ja ajankohtainen teos, ja se nostaakin taitavasti esille edelleen, nykypäivänäkin, vallitsevan yhteiskunnan epäkohdan, jota seksuaalivähemmistöjen edustajat joutuvat kohtaamaan jokapäiväisessä elämässään.