Alkuperäinen nimi: The Mistletoe Murder and Other Stories
Painovuosi: 2017
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 124
Arvio: 2,5 / 5
Arvio: 2,5 / 5
"Nimitarinassa menestyvä dekkarikirjailija kertoo rikoksesta, jossa oli itse osallisena vuosikymmeniä aikaisemmin. Henkilökohtainen syy estää pelkurimaista toimistotyöntekijää todistamasta intohimorikosoikeudenkäynnissä. Rikostarkastaja Adam Dalgliesh puolestaan joutuu kummisetänsä hartaasta toivomuksesta tutkimaan uudestaan ajat sitten ratkaistua ja kuopattua kuolemantapausta. Kokoelman päätöstarina vie Dalglieshin jouluaattona synkkään kartanoon."
Tartuin tähän kirjaan kirjaston bestseller-telineellä sattumalta. Kansi antoi osviittaa hieman tummemmista rikoksista, ja toiseen aikakauteen sijoittuvista tapauksista. Lainaamiseen vaikutti myös kirjan ohuus, eli saisin tämän nopeasti yhdeltä istumalta luettua. Näin tapahtuikin.
Kirjassa on neljä lyhyttä rikosnovellia, jotka on julkaistu eri vuosina -ja kymmeninä: Mistelimurrha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa.
Kaksi ensimmäistä novellia olivat mielestäni parhaat tässä kokoelmassa. Ne soljuivat mukavasti ja lukijaa onnistuttiin hieman hämäämään tarinankerronnan aikana.
Mistelimurhan tapahtumat sijoittuvat joulupäivään ja sen iltana tapahtuneeseen murhaan. Talossa oli sinä hetkenä vain neljä henkilöä, kuka mahtaa ollakaan syyllinen? Tarina on kerrottu vanhan ajan tyylisesti, ja se vaikuttaa lukukokemukseen positiivisesti tässä tapauksessa.
Toinen mielenkiintoinen tarina oli Hyvin tavallinen murha, jossa erään yrityksen arkistoja on ainoa todistaja murhalle. Tässä tarinassa painotetaan onnistuneesti ihmisluonon heikkoutta ja oman edun ajamista. Tarina on melestäni hieman tummempi ja saa lukijan ehkä varpailleen, koska kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Kaksi muuta tarinaa painottuvat rikostarkastaja Adam Dalglieshin etsintöihin. Toinen tarina vie Dalgliehin ja lukijan ajassa taaksepäin, vanhaan murhatapaukseen, jossa Boxdalen perintö on keskiössä.
Toinen tarina, Joulun kaksitoista johtolankaa, pysyttelee tarinan nykyhetkessä ja vie myöskin murhan äärelle. Sillä erää tosin Dalgliesh ei osallistu itse tutkimukseen vaan on mukana muutaman avainjohtolangan esiin tuomisessa. Näistä Adam Dalgliehin tarinoista en niin välittänyt, niissä ei oikein ollut minulle sitä punaista lankaa, johon tarttua.
Kaikki tarinat on mielestäni kirjoitettu hyvällä otteella ja selkeästi. Näissä tarinoissa ei ole viitteitä lakonisuudesta eikä epäjohdonmukausuudesta. Tarinat soljuvat mukavasti eteenpäin ja saavat pääsääntöisesti myös lukijan mukaansa. Kieli on runsasta ja kuvailevaa, vaikka toisaalta niukkasanaista novellimuodon vuoksi. Kaikki tarpeellinen saadaan hyvin tuotua esiin lukijalle.
Voisin suositella näitä kirjoja jokaiselle, joka pitää rikoskirjallisuudesta sekä vanhaan aikaan sijoittuvista teoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti