Laura Lindstedt - Ystäväni Natalia

Painovuosi: 2019

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 220
Arvio: ☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Olen varma, että olen ikionnellinen lopun elämääni, olen vakuuttunut, että murhe on minut pysyvästi murtanut, luulen että se mitä kulloinkin tunnen on totta, vaikka se on pelkkä läikähdys ajassa, ja vain kirjoitus voisi tehdä siitä totta."

Olin kuullut kirjasta paljon hyvää, jonka vuoksi lisäsin sen luettavien kirjojen listalleni. Kirjan käsittelemät aiheet ovat mielestäni yleisesti kiinnostavia ja sen takia odotinkin kirjan vievän mukanaan.
Ja olihan muutama ensimmäinen luku kirjoitettu niin, että se nappaa lukijan huomion heti alkuunsa.

Ystäväni Natalia on kirjoitettu terapeutin näkökulmasta ja seuraa potilaan, "Natalian",  kahdeksaa harjoitusviikkoa. Natalia saa joka viikko itselleen tehtävän, jota sitten käsitellään eri tavoin terapiakäyntien aikana. Kirjan edetessä potilaan into harjoituksiin kasvaa melkoisesti ja menee jo melkein siveettömän puolelle, terapeutin kannalta, vaikka käsittelyn kohteena onkin potilaan oman seksuaalisuuden käsittely.

Lukijalle ei välttämättä avaudu terapeutin motiivit harjoitustehtäviin tai edes selkeästi  harjoitteiden avaaminen. Mitä nämä loppujen lopuksi antavat Natalialle? Tai lukijalle?
Kirja on myös yllättävän raskas näin pieneksi teokseksi, kirja on sekä lyhyt sivumäärältään että pieni kooltaan.

Loppujen lopuksi tästä teoksesta ei jäänyt hirveämmin mitään käteen. Jäi hieman tyhjä olo; ihan kuin olisi juuri tehnyt suurenkin ponnituksen turhan takia.