Perusvillasukat

Malli: Perusvillasukat

Lanka:  Filcolana Arwetta Classic - 203 Camel

Menekki: 79 g

Puikot: 2.5 mm KnitPro Cubics

Koko 42/43

Todella pitkän neulomistauon jälkeen päätin tehdä joululahjaksi perusvillasukkat. Malli on helppo ja varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu kouluajoilta.

Lankana on käytetty Filcolanan Arwetta Classicia vaalean ruskean sävyssä. Neuloessa lanka liikkui hyvin ja tuntui miellyttävältä kutoessa. Jälki oli tasaista ja kerässä ei ollut solmuja piilossa. Kaikin puolin hyvä peruslanka sukkien kuin sukkien kutomiseen, siis. Olen käyttänyt myös aikaisemmin kyseisen merkin lankaa ja olen ollut aina tyytyväinen lopputulokseen.

Kirja-arvostelu: Johanna Elomaa - Sukellus valoon : Mikko Paasi ja uskomaton pelastusoperaatio

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 246
Arvio: ☆☆☆ / ☆☆☆☆☆

"Koko maailma seurasi henkeään pidätellen heinäkuista jännitysnäytelmää, jossa pelastettiin 12 loukkuun jäänyttä poikaa sekä heidän valmentajansa. Tekniikkasukeltaja Mikko Paasi palaa Sukellus valoon -kirjassa Thaimaan Tham Luangin luolaan ja 17 päivän mittaiseen uskomattomaan operaatioon. Kirja on lisäksi läpileikkaus Mikon värikkääseen ja traagiseenkin elämään ja syihin, miksi pienen lapsen isästä tuli oman henkensä riskeeraava auttaja."


Seurasin kesällä 2018 Thaimaan sukellusoperaation eri vaiheita medialähteistä. Vaikka itse tilanne silloin Thaimaassa oli hyvin dramaattinen, oli mukava tietää, että mukana pelastusjoukoissa oli myös yksi suomalainen, Mikko Paasi. Oli siis täysin osuvaa ja onnekasta, että huomasin tämän kirjan kirjaston bestseller-hyllystä.

Kirja on läpileikkaus Tham Luangin luolan tapahtumiin ja Paasin omaan elämään. Siinä käsitellään tapahtumia rehellisesti ja tietoa annetaan enemmän kuin mitä julkisuuteen kirjaa ennen oli tullut. Teoksessa kuvataan hyvin selkosanaisesti myös sukellukseen liittyvää sanastoa, joten lukija pysyy hyvin kartalla kaikesta siitä, mitä tapahtumien hetkellä tapahtui myös teknisesti katsoen.

Kirjan lopusta löytyy sukellusaiheinen sanasto, joka myös helpottaa suuresti asioiden kertaamisesta ja sujuvan lukukokemuksen ylläpitämistä.

Johanna Elomaa käsittelee kirjassaan myös Mikko Paasin yksityiselämää nuoruudesta nykypäivään. Nuoruuden tapahtumat ovat varmasti muokanneet Paasia, mutta mielestäni niille annetaan hieman liian vähän tilaa. Vaihtoehtoisesti niille olisi voinut antaa kunnolla  tilaa, jolloin asioita olisi voinut avata hieman enemmän. Toisaalta Suomen valtamedian kannalta tämäkin annettu tietomäärä oli tarpeeksi, ottaen huomioon kuinka paljon uutistilaa menneet asiat saivat verrattuna itse urotekoon.

Mikko Paasin teko muistuttaa meitä siitä, ettei ikinä voi tietää minkä alan asiantuntijaa saatetaan tarvita kriittisissä tilanteissa. Jokaisella meistä on paikkansa tässä maailmassa.

Suomi mainittu, torilla tavataan!

Kirja-arvostelu: P.D. James - Mistelimurha ja muita kertomuksia

Alkuperäinen nimi: The Mistletoe Murder and Other Stories

Painovuosi: 2017

Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 124
Arvio: 2,5 / 5

"Nimitarinassa menestyvä dekkarikirjailija kertoo rikoksesta, jossa oli itse osallisena vuosikymmeniä aikaisemmin. Henkilökohtainen syy estää pelkurimaista toimistotyöntekijää todistamasta intohimorikosoikeudenkäynnissä. Rikostarkastaja Adam Dalgliesh puolestaan joutuu kummisetänsä hartaasta toivomuksesta tutkimaan uudestaan ajat sitten ratkaistua ja kuopattua kuolemantapausta. Kokoelman päätöstarina vie Dalglieshin jouluaattona synkkään kartanoon."

Tartuin tähän kirjaan kirjaston bestseller-telineellä sattumalta. Kansi antoi osviittaa hieman tummemmista rikoksista, ja toiseen aikakauteen sijoittuvista tapauksista. Lainaamiseen vaikutti myös kirjan ohuus, eli saisin tämän nopeasti yhdeltä istumalta luettua. Näin tapahtuikin.

Kirjassa on neljä lyhyttä rikosnovellia, jotka on julkaistu eri vuosina -ja kymmeninä: Mistelimurrha, Hyvin tavallinen murha, Boxdalen perintö ja Joulun kaksitoista johtolankaa.

Kaksi ensimmäistä novellia olivat mielestäni parhaat tässä kokoelmassa. Ne soljuivat mukavasti ja lukijaa onnistuttiin hieman hämäämään tarinankerronnan aikana. 

Mistelimurhan tapahtumat sijoittuvat joulupäivään ja sen iltana tapahtuneeseen murhaan. Talossa oli sinä hetkenä vain neljä henkilöä, kuka mahtaa ollakaan syyllinen? Tarina on kerrottu vanhan ajan tyylisesti, ja se vaikuttaa lukukokemukseen positiivisesti tässä tapauksessa.

Toinen mielenkiintoinen tarina oli Hyvin tavallinen murha, jossa erään yrityksen arkistoja on ainoa todistaja murhalle. Tässä tarinassa painotetaan onnistuneesti ihmisluonon heikkoutta ja oman edun ajamista. Tarina on melestäni hieman tummempi ja saa lukijan ehkä varpailleen, koska kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Kaksi muuta tarinaa painottuvat rikostarkastaja Adam Dalglieshin etsintöihin. Toinen tarina vie Dalgliehin ja lukijan ajassa taaksepäin, vanhaan murhatapaukseen, jossa Boxdalen perintö on keskiössä. 
Toinen tarina, Joulun kaksitoista johtolankaa, pysyttelee tarinan nykyhetkessä ja vie myöskin murhan äärelle. Sillä erää tosin Dalgliesh ei osallistu itse tutkimukseen vaan on mukana muutaman avainjohtolangan esiin tuomisessa. Näistä Adam Dalgliehin tarinoista en niin välittänyt, niissä ei oikein ollut minulle sitä punaista lankaa, johon tarttua.

Kaikki tarinat on mielestäni kirjoitettu hyvällä otteella ja selkeästi. Näissä tarinoissa ei ole viitteitä lakonisuudesta eikä epäjohdonmukausuudesta. Tarinat soljuvat mukavasti eteenpäin ja saavat pääsääntöisesti myös lukijan mukaansa. Kieli on runsasta ja kuvailevaa, vaikka toisaalta niukkasanaista novellimuodon vuoksi. Kaikki tarpeellinen saadaan hyvin tuotua esiin lukijalle.

Voisin suositella näitä kirjoja jokaiselle, joka pitää rikoskirjallisuudesta sekä vanhaan aikaan sijoittuvista teoksista.

Kirja-arvostelu: Marja Kihlström - Iso O (matkaopas huipulle)

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kosmos

Sivumäärä: 246
Arvio: 3/5

"Kiitän onneani, että synnyin äitini tyttäreksi ja sain häneltä lahjana arvostuksen omaa naiseuttani ja seksuaalisuuttani kohtaan. Huomasin jo varsin varhain, että kaikkien naisten kohdalla asia ei ole näin ja että sille olisi tehtävä jotain. Maailma ei muutu, ellei sitä muuta. Tämä kirja onkin tehty jokaiselle naiselle tai naisena itseään pitävälle."
Marja Kihlström

Huomasin naistenlehdessä kyseisen uutuusteoksen alkuvuonna tai viime vuoden lopulla yhtenä yleisenä kirjasuosituksena. Lyhyt kuvaus kirjasta oli hyvin koukuttava ja laitoinkin kirjan heti varaukseen kirjastoon. Jonottaa sain reilusti yli puoli vuotta, mutta se kannatti.

Lähdin lukemaan Iso O - matkaopas huipulle -teosta avoimin mielin ja sain luettua sen nopeasti. Kirja koostuu kuudesta  luvusta ja lopusta löytyy muutama testi sekä melko kattava kirjallisuuslistaus eri teoksiin. Tästä jälkimmäisestä kiitos kirjoittajalle.

Vaikka kirja on kokonaisuudessaan kiinnostava, on huomioitava, että kirjoittaja on heteronainen. Tämä huokuu kirjan läpi selvästi ja kirja onkin kirjoitettu tulkintani mukaan enemmänkin heteronaisille kuin muille.

Teoksessa käytetty kieli on soljuvaa eikä siinä käytetä turhaan mahtipontisia sivistyssanoja eikä lääketieteellistä sanastoa. Kirja on todella helppolukuinen ja lukija ymmärtää, mistä kirjoittaja kertoo.

Haluan myös vielä erikseen mainita, että koko kirja on toteutettu esteettisesti mielyttävällä tavalla ja siihen on koottu järkevästi eri asioita, esim. kappaleen perään on voitu laittaa vinkki toiseen teokseen tai kappaleen lopussa on tehtävä.

Tämä kirja soveltuu jokaiselle naiselle, ja tämän kumppanille, joka haluaa kerrata jo opittua tai saada uutta perspektiiviä tämän asian saralle.

Kirja-arvostelu: Tarja Virolainen - Juoksijan sielu

Painovuosi: 2018

Kustantaja: Bazar Kustannus Oy

Sivumäärä: 309
Arvio: loistava 4,5/5

Bongasin tämän kyseisen kirjan alkuvuodesta naistenlehdestä. Teos vaikutti lyhyen esittelyn perusteella kiinnostavalta, joten varasin sen saman tien kirjastosta. Sain pitkän odottelun jälkeen kirjan lainaan ja luin sen melkeimpä yhdeltä istumalta. Yllättävän koukuttava kirja!

"Haaveilin ystävälleni unelmieni työpaikasta, jonne voisin pyöräillä tai juosta aamuisin ja jossa voisin hengailla päivän verkkareissa. Ettei tarvitsisi stressata mistään business-pukeutumisesta."

Tarja Virolainen käsittelee teoksessaan omaa matkaansa maratonien maailmaan. Lukija pääsee mukaan muutaman vuoden mittaiselle matkalle, aivan ensimmäisestä kisasta lähtien.

Kirjoittajan kokemat epäonnistumisen tunteet ja loukkaantumiset tuodaan esille pitkin matkaa. Vaikka nämä asiat ovat varmasti vaikeita jokaiselle urheilijalle, niin Virolainen onnistuu kirjoittamaan niistä niin, että lukija pystyy samaistumaan niihin. Näistä teemoista nousee esille luontevasti myös mielenhallinan tärkeys ja henkinen hyvinvointi.

Kirjassa käsitellään myös ihmisen ikiaikaista tarvetta juoksuun. Nykypäivänä kysymykseen on hieman vaikempi vastata, kun kaikki tarvittava on saatavilla. Virolainen käsittelee onnistuneesti juoksun historiaa ja mitä juoksemisella saattaa saavuttaa tänä päivänä.

Teoksessa sivutaan myös sitä, kuinka tärkeää on tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Olivatpa ne missä tahansa elämän osa-alueella. Jokaisella on oikeus tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi ja tuovat elämään lisäarvoa.

Tarja Virolainen on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on juossut kaikki World Marathon Majors -sarjan maratonit. Inspiroiva suoritus!

Kirja on parasta ikinä tässä genressä!

Kirja-arvostelu: Michael Hjort & Hans Rosenfeldt - Tunturihauta

Alkuperäinen nimi: Fjällgraven

Painovuosi: 2013

Suomentanut Veijo Kiuru

Kustantaja: Bazar Kustannus Oy

Sivumäärä: 476
Arvio: Ihan ok 2,5/5

Sebastian Bergman -kirjasarjan kolmannessa osassa henkirikosyksikkö hälytetään Pohjois-Ruotsiin, Jämtlandissa löytyneen joukkohaudan vuoksi. Haudasta löytyy kuusi ruumista, joista vain kaksi on tunnistettavissa, loput neljä jäävät arvoitukseksi. Varmaa on, että kyseessä on nelihenkinen perhe, mutta katoamisilmoistusta ei ole tehty. Miksi?

Tarinaa peilataan eri henkilöiden näkökulmasta ja siitä kehkeytyykin monisyinen ja ei niin yksikertainen, mitä aluksi saattaisi olettaa. 
Esille nousee muun muassa salattuja asiakirjoja, afgaaniperheitä, salaisia agentteja, palkkamurhaaja ja kansainvälinen turvallisuus.

Sebastian Bergman ei osallistu omalla kriminaalipsykologian erityisosaamisellaan juurikaan tutkintaan, vaikka kuuluukin henkirikosyksikköön. Bergman kokee tämän tapauksen omalta kannaltaan hieman tylsäksi, joten hänelle jää aikaa ja energiaa muihin henkilökohtaisimpiin asioihin.

Kirja ei mielestäni yllä kahden edeltäjänsä tasolle tarinnankerronnassa, vaan on hyvää perustasoa. Tässä teoksessa keskipisteenä on tuttujen hahmojen elämä ja niissä tapahtuvat juonenkäänteet.

Villasukat - Seireenit

Copyright Sivuja ja silmukoita

Malli: Niina Laitinen - Seireenit

Lanka: Garnstudio Drops Fabel - värissä 340

Menekki: 45 g

Koko 38

Äitienpäivälahjaksi neulottu nilkkasukkapari. Lahjatoiveena on jo pidempään ollut lyhytvartiset sukat, jollain mukavalla kuviolla. Tämä ohje tuli kuin tilauksesta tähän tarkoitukseen.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Itse ohje oli jälleen kerran helppolukuinen ja malli nopea neuloa.
Sukat on neulottu ohjetta noudattaen.

DROPS Fabelin liukuvärjättylanka yllätti myös positiivisesti. Kaunis värisävy säilyi kerän läpi. Sukkiin meni vajaa yksi kerä lankaa.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Villasukat - Helmit

Copyright Sivuja ja silmukoita

Malli: Niina Laitisen Helmit

Lanka: Schachenmayr Regian Active 6 ply, värissä 5961

Menekki: 89 g

Koko 38

Copyright Sivuja ja silmukoita

Kirja-arvostelu: A. J. Finn - Nainen ikkunassa

Copyright Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: The Woman in the Window

Painovuosi: 2018

Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 461
Arvio: 4/5

Agrofobiasta, torikammosta, kärsivä psykologi Anna Fox ei ole poistunut New Yorkin Harlemissa sijaitsevasta omakotitalostaan kahdeksaan kuukauteen. Kun naapuriin muuttaa Russellin perhe, muuttuu tohtori Foxin elämä kertaheitolla.

Kahdeksan kuukauden ajan Anna on viihdyttänyt itseään seuraamalla kadun varrella asuvien perheiden elämää ja pitänyt niistä enemmän tai vähemmän kirjaa. Tämän lisäksi hän viettää aikaansa neuvomalla epävirallisesti Agora-foorumilla muita agorafobiasta kärsiviä henkilöitä.

Russellin perhe muuttaa loppusyksystä taloon numero 207, Anna Foxia vastapäätä, pienen puiston toiselle puolelle. Perheeseen kuuluvat Alistair ja Jane Russell sekä heidän teini-ikäinen poikansa Ethan.

Anna kohtaa Jane Russellin ensimmäisen kerran Halloweenina, kun Anna on astunut ulos ulko-ovesta häätääkseen pois kotinsa ulkosivuun kananmunia heittelevät pikkupojat. Annan saadessa paniikkikohtauksen tilanteesta, Jane Russell tulee apuun.

Muutaman päivän kuluttua ensikohtaamisesta Jane viettää Annan luona iltaa. Naiset puhuvat omista elämistään ja pelaavat muutaman ottelun shakkia.
Myöhemmin samana iltana, yön pimeinä tunteina, Anna näkee talostaan, kuinka Jane Russell tapetaan omassa kodissaan.

Anna on murhan ainoa silminnäkijä.

Askel kerrallaan hänen on autettava.

A. J. Finnin (pseudonyymi) esikoisteos tempaa mukaansa heti alkumetreiltä. Jos ei tietäisi kirjailijan olevan mies, niin olisin olettanut kirjailijan olevan nainen. Niin hyvin hän kirjoittaa tätä tarinaa Anna Foxista.
Pieni miinus siitä, että kieli takkuili joissain kohdin.

Tätä kirjaa ei malta laskea käsistään!

Villasukat - DC vs. Marvel!

Copyright Sivuja ja silmukoita

Malli: Becky Greene - DC vs. Marvel!

Lanka:  Hjertegarn - Maro Antibakteriel Sockwool

Menekki: 98 g

Puikot: 2.5 mm

Koko 46

Nämä sukat olivat Raverlyssä olevan ryhmän, Sock Knitters Anonymous, maalis-huhtikuun mysteerisukat. Mysteerisukkien ohje julkaistaan neljässä osassa, aina viikon välein. Näin kutoja ei tiedä, mitä tuleman pitää. Hauskaa!

Copyright Sivuja ja silmukoita

Lähdin mukaan tähän mysteerisukkien neulomiseen, koska aiheena oli kahden suuren sarjakuvakustantamon supersankarit.

Mukavaa oli se, että toinen sukista on Marvelin supersankareista ja toinen DC:n. Näin molemmat sukat ovat täysin erilaiset keskenään, vaikka jossain kohtaa kuvio on suhteellisen samanlainen molemmissa sukissa.

Sukat tuli neulottua sitä mukaan kun uusi vihje julkaistiin, jotenka nämä sukat myös valmistuivat ajallaan, piakkoin viimeisen vihjeen julkaisun jälkeen. Välillä tapahtuu sitä, että ei vain jaksa neuloa sukalle paria, koska ohje on niin puuduttava, eikä sitä jaksa tai halua toistaa vielä toiseenkin sukkaan. Parasta ovatkin nämä vastakkaiset sukat, jossa malli on molemmissa erilainen.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Neuloin nämä sukat 72 silmukalla, toivoen saavani kokoa 43 olevat sukat. Toisin kävi, en tiedä miten, mutta sainkin kokoa 46 olevat sukat. Lahjaksi tarkoitetut sukat jäävätkin tällä erää kotiin.

Langasta sen verran, että se on minulle täysin uusi tuttavuus. Neulominen oli mukavaa ja kierre oli hyvä. Langasta täytyy vielä saada käyttöpalautetta siitä, miten tämä antibakteerisuus niissä näkyy.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Villasukat - May Socks

Copyright Sivuja ja Silmukoita

Malli: Niina Laitinen - May Socks

Lanka:  Novita 7 Veljestä - värissä 588

Menekki: 105 g

Puikot: 3.5 mm

Koko 38/39

Alkuvuodesta asti on ollut ilmassa pienimuotoinen villasukkaneuloosi. Nämä sukat saivat kunnian olla vuoden 7. sukkapari.

Näissä Niina Laitisen sukissa on todella kaunis ja perinteinen kuvio, joka sopii loistavasti yhteen tämän tummanpunaisen 7 Veljestä -langan kanssa. Valmiista sukista tuli ihanan muhkeat!

Copyright Sivuja ja silmukoita

Vaikka sukkien nimi on suomeksi Toukokuun sukat, niin neuloin nämä jo hyvissä ajoin maalis-huhtikuun vaihteessa. Nämäkin Laitisen suunnittelemat sukat oli nopoea neuloa ja mallikerta painui heti mieleen.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Villasukat - Cirice

Copyright Sivuja ja silmukoita

Malli: Niina Laitinen - Cirice

Lanka:  Novita 7 Veljestä - värissä 530

Menekki: 105 g

Puikot: 3.5 mm

Koko 38/39

Nämä Niina Laitisen Cirice-sukat oli todella nopea neuloa, työ eteni mukavasti, vaikka melkein jokainen kaavion kerros oli erilainen kuin muut edeltäjänsä. Sainkin nämä neulottua ihan muutamassa päivässä. Yleensä tällaisissa tapauksissa, kun joutuu lukemaan jatkuvasti ohjetta, niin neulomisessa kuluu enemmän aikaa.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Työssä käytetty Novitan 7 Veljestä langan väri on kaunis, vadelmaisen punainen. Sopii erinomaisesti tähän sukkamalliin, tässä kevään kynnyksellä.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Villasukat - Sofiat

Copyright Sivuja ja silmukoita

Malli: Niina Laitinen - Sofiat

Lanka: ONline Supersocke 6-ply, värissä 1841

Menekki: 85 g
Puikot: 3.0 mm

Koko 38

Tämä malli oli todella mukava ja nopea neuloa. Aikaa näihin kului noin viikko.

Lanka oli iloinen yllätys. En odottanut, että värit olisivat näinkin kirkkaat ja kauniit. Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta väreille.

Nämä sukat eivät mene lahjaksi, vaan jäävät omaan käyttöön.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Villasukat - Petty Harbour

Copyright Sivuja ja silmukoita

Malli: Rayna Curtisin Petty Harbour

Lanka: Hjertegarn Sock 4, värissä 784

Menekki: 78 g

Koko 43

Nämä sukat valmistuivat lahjaksi miespuoliselle henkilölle ja malli valikoitui sen mukaan. Miehille on vaikea löytää mukavia sukkaohjeita ohuemmalla langalla. Suomalaisia ohjeita 7 veljestä -langalle löytyy kyllä, mutta ei kauheasti muun vahvuisille langoille. Ohuemmat sukathan ovat mukavat ja mahtuvat hyvin kaikkiin kenkiin.

Tämä ohje on hyvin helppo neuloa, koska mallikerta on todella lyhyt ja käyttää ainoastaan oikeaa ja nurjaa silmukkaa. Pinta on tasainen ja miellyttävä. Sukan pinta ei ole liian hyökkäävä ja sopiikin näin ollen käytettääksi sekä naisille että miehille.

Tähän sukkaan halusin väriksi jonkin muun kuin iänikuisen mustan/harmaan. Onneksi sukkalankalaatikostani löytyi riittävästi tällaista punaisen oranssia lankaa. Värikin on onnistunut, koska langan väri ei ole liian punainen tai oranssi, vaan enemmänkin murrettu, unisex tämäkin.

Kutoessa käyin 2.5 mm KnitPron Cubics -sukkapuikkoja. Puikoilla saa hyvin tasaista jälkeä, koska puikko ei ole pyöreä vaan neliskanttinen.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Kirja-arvostelu: Emilia Vuorisalmi - Sekaisin LOVEsta

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2015

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 208

Arvio: perushyvä eli 3/5

Lähdin mielenkiinnolla lainaamaan tätä kirjaa kirjastosta, koska käsitteleehän se maailman yhtä ihanimmista aiheista: rakkautta!

Aihetta käsitellään hyvin kattavasti aina alkureaktioista ihan vakiintuneeseen parisuhteeseen asti. Mitä ihmisessä tapahtuu rakastuessa ja mitkä hormonit vaikuttavat mihinkin tunteeseen. Etenkin luku "Hormonit tunteiden takana" oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä käsiteltiinkin dopamiinin, serotoniinin, oksitosiinin, vasopressiinin, endorfiinien ja noradrenaliinin toimintaa ihmiskehossa.

Sekaisin LOVEsta -kirjassa otetaan käsittelyyn myös rakkauden kipeämpi puoli ja erilaiset ongelmat, jotka saattavat vaikuttaa itseen ja parisuhteeseen.  Suurimpana nostetaan esille stressi ja sen vaikutus. Nykypäivän stressi on osin hyvinkin erilaista kuin mitä esi-isämme saattoivat kokea. Esimerkiksi töiden muoto on muuttunut hyvin yksilö- ja tuloskeskeiseksi ja sosiaalinen media pitää meitä otteessaan.

Emilia Vuorisalmi on onnistunut kirjoittamaan hyvin tieteellisistäkin asioista helppolukuisesti ja mielenkiintoisesti. Kirja onnistuu pitämään lukijan otteessan eikä koskaan tule olo, että ei ymmärrä, mitä on juuri lukenut. Harmi sinänsä, koska kirjassa on vain noin 200 sivua, aiheesta kun olisi voinut lukea hieman pidempään.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat edes hieman kiinnostuneita oppimaan lisää rakkaudesta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmiseen.

Kirja-arvostelu: Nadia Murad, Jenna Krajeski - Viimeinen tyttö (Olin Isisin vankina)

Copyright Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: The Last Girl

Painovuosi: 2018

Suomentanut Sami Heino

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 318
Arvio: 2/5

Viime vuoden alkupuolella luin Farida Khalafin ja Andrea C. Hoffmannin kirjoittaman Olin Isisin vanki (Nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet). Kirja oli mielestäni vetävästi kirjoitettu ja siinä kuvattiin hyvin Isisin vangeilleen tekemiä kauheuksia, samoin kuin sitä jatkuvaa pelkoa, mitä vangittuna ollessa sai kokea. Koska olin pitänyt kyseisestä kirjasta, lähdin lukemaan Viimeinen tyttö -kirjaa korkein odotuksin.

Viimeinen tyttö kertoo nuoren jesiditytön, Nadia Muradin, kauhujen kuukausista Isisin vankina. Kirjassa kuvataan Nadian elämää sekä jesidien kulttuuria ja tapoja. Tapahtumat lähtevät liikkelle aikaa ennen Isisin tuloa ja heidän kotikylänsä, Kochon, saartoa. Jesideille tyypillisesti myöskin Nadia Muradin perhe on suurilukuinen ja hyvin läheinen. He elävät suurimman osan elämästään köyhinä, mutta onnistuvat silti rakentamaan taloansa ja pitämään viljelymaansa ja suuren lammaslaumansa tuottavana.

Isisin hyökkäys Kochoon ei ole aluksi verinen. Piirityksen aikana kyläläiset eivät saa poistua kylästä ja kocholaiset elävät tietämättöminä tulevasta muutaman viikon ajan. Lopulta, piirityksen loputtua, Isisin taistelijat pyytävät kaikkia kyläläisiä kokoontumaan koululle, ja niin kyläläiset myös tekevät. Kaikki miehet tapetaan ja naiset otetaan orjiksi. Tästä lähtee liikkeelle Nadia Muradin selviytysmitarina.

Jo heti ensimetreiltä saa huomata että kirjoitustyylissä ja kieliopissa on parantamisen varaa. Myöskin tarina etenee hyvin samankaltaisesti, melkeinpä identtisesti, Olin Isisin vanki -kirjan kanssa. Toisaalta, molemmat kirjat kertovat hyvin samanlaisista oloista tulleista jesiditytöistä ja heidän kohtaamistaan kauheuksista.

Mielestäni ei ole kuitenkaan täysin aiheellista tehdä montaa samansisältöistä kirjaa, samasta näkökulmasta. Tapahtumat ovat tietenkin kauheita ja niistä on kerrottava maailmalle, mutta onko samansisältöisyys aina valttia?

Kirja-arvostelu: Maiju Voutilainen (Mansikka) - Itke minulle taivas

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2017

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 63

Arvio: ok eli 2,5/5

Videobloggaajana tunnettu Mansikka julkaisi ensimmäisen runokirjansa vuoden 2017 lopussa. Mansikka oli jo minulle ennestään tuttu some-hahmo, olen katsellut hänen videoitaan säännöllisen epäsäännölliseti. Kun kuulin hänen kirjoittaneen tämän teoksen, niin tottahan toki siihen piti tarttua.

Pienen odottelun jälkeen sain oman kappaleeni lainaksi kirjastosta, ja luinkin kirjan yhdeltä istumalta, muutamia runoja useampaan otteeseen. Kirja on hyvin tummanpuhuva ja siinä sukelletaan syvälle, ihon alle.

Itke minulle taivas käsittelee mielestäni kauniisti masennuksesta kärsivän henkilön sielunmaisemaa. Kielellisesti teoksen laatu vaihtelee hurjasti. Jotkin runoista ovat hyvinkin kauniisti ja harmonisesti kirjoitettuja, kun taas toisten runojen kieli on alkeellisemmalla tasolla.

Teoksen graafinen ilme on onnistunut. Se kulkee kauniisti läpi kirjan, jättäen jälkeensä tasapainoisen vaikutelman. Grafiikka ei ole liian hallitsevaa vaan juuri sopivan herkkä ja tumma. Juuri niin kuin itse teoskin.

Maiju Voutilainen valittin vuonna 2017 Hyvän mielen lähettilääksi. Videoillaan hän on käsitellyt avoimesti mielenterveysongelmia ja samalla puhunut avoimesti omasta masennuksestaan.

Taaperon torkkupeitto

Copyright Sivuja ja silmukoita

Elämäni ensimmäinen peitto, vaikkakin torkkupeitto, on tehty Lankamaailman ohjeen mukaan.

Lankana on käytetty Dale Garnin Royal Alpakkaa, värissä latte.

Lankamenekki 228 grammaa.

Koko 66 x 84 cm.

Peiton teko alkoi jo vuoden 2017 heinäkuussa, mutta valmistui vasta nyt tammikuun lopulla. Työ oli välillä tauolla, kun intoa ei vain löytynyt ja toiset neuletyöt veivät mennessään. Itsessään malli on miellyttävä ja ohjekin helppolukuinen. Lankaa oli myös miellyttävää kutoa.

Minua itseä miellytti neuloessa tuo kuvissakin näkyvä koripohjamalli. Pitäisi vain harjoitella ehkä enemmän oikean ja nurjan silmukan vaihtuessa tapahtuvaa langan kiristystä. Nyt osa silmukoista on jäänyt hieman löysiksi juuri tuossa silmukoiden vaihtokohdassa.

Tämä torkkupeitto on tarkoitus antaa lahjaksi pienelle pojalle. Työ on sen kokoinen, että ei jää ihan heti liian pieneksi.

Copyright Sivuja ja silmukoita

Kirja-arvostelu: Marko Kantomaa - Ylpeydestä

Copyright Sivuja ja silmukoita

Painovuosi: 2017

Kustantaja: Johnny Kniga

Sivumäärä: 248

Arvio: perushyvä eli 3/5

Tämä kirja valikoitui vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kohdan 41. mukaan, valitse kirja sattumanvaraisesti. Ilman tätä en olisi varmaankaan koskaan tarttunut suomalaisen kirjoittajan kirjottamaan nykyromaaniin ja vieläpä tällaisella aiheella ja tarinalla.

Tämän kirjan ansiosta sain myös yliviivattua seuraavat kohdat lukuhaasteesta:

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Ylpeydestä käsittelee kuusitoistavuotiaan Joonaksen elämää ja oman itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Joonas on lupaava juoksija, jota kannustavat perhe, seurakaverit ja valmentaja. Kaikki muuttuu kun seuraan tulee uusi juoksija, Alex, joka on ollut jo aikaisemminkin Joonaksen ihastuksen kohde juoksukilpailuissa. Kirjassa kuvataan hyvin Joonaksen tunteita treeneissä, Alexin perässä juostessa.

Koska homoseksuaalisuus on edelleen tabu urheilupiireissä, Joonas ei uskalla tehdä aloitetta ja pysyttelee näin ollen kaapissa, tutussa ja turvallisessa.  Kun uusi vuosi vaihtuu ja paluu koulunpenkille lomien jälkeen koittaa, niin Joonaksen kouluun tulee uusi opiskelija, Jenni. Hän on lommoposkinen tyttö, joka rakastaa ylpeästi naisia. He ystävystyvät nopeasti ja heidän keskustelunsa saavat Joonaksen silmät aukeamaan hieman todellisuuteen ja ennen kaikkea, itselle.

Marko Kantomaa onnistuu esikoisteoksessaan kuvaamaan hyvin ja ennen kaikkea uskottavasti nuoren pojan kaapistatuloprosessia. Kirjassa kuvataan myös loistavasti itse juoksua ja sen tuntemuksia.

Mielestäni Ylpeydestä on tervetullut ja ajankohtainen teos, ja se nostaakin taitavasti esille edelleen, nykypäivänäkin, vallitsevan yhteiskunnan epäkohdan, jota seksuaalivähemmistöjen edustajat joutuvat kohtaamaan jokapäiväisessä elämässään.

Kirja-arvostelu: Mari Jungstedt - Kullan kallis

Copyright: Sivuja ja silmukoita

Alkuperäinen nimi: Den man älskar

Painovuosi: 2016

Suomentanut Emmi Jäkkö

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava

Sivumäärä: 351
Arvio: perushyvä eli 3/5


Vuoden kolmas kirja ja elämäni ensimmäinen kirja-arvio, jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua. Tämä kirja on ollut kirjahyllyssä lukujonossa noin vuoden verran, ja nyt vihdoin sain aikaiseksi sen lukea.

Tämä teos on Mari Jungstedtin Gotlanti-sarjan 12. kirja ja tapahtumien keskiössä on tällä kertaa Gaustäden maatila ja Rambergin perhe.

Julia Ramberg elää lampaidensa ja Mio-koiransa kanssa suurella maatilalla. Hänen sisaruksensa ajavat innokkaasti tilan myymistä ja ovat saaneet Juliankin taivuteltua tilan myymisen kannalle. Julia silti epäilee onko se oikea ratkaisu, hänhän jäisi ilman kotia ja rakkaat lampaatkin pitäisi myydä.

Gaustäden maatilan kiinteistönvälittäjäksi on palkattu gotlantilainen Sanna Widding, joka on palannut asumaan saarelle puoli vuotta aikaisemmin. Sanna päättää eräänä perjantaina, työpäivän päätteeksi, lähteä katsastamaan maatilaa, onhan se jokaisen kiinteistönvälittäjän unelmakohde. Samaan aikaan Julia ja sisarukset tapaavat Visbyssä keskustellakseen tilan myynnistä. Sannan päätöksellä on kohtalokkaat seuraukset ja hänet löydetään murhattuna läheiseltä alueelta seuraavana aamuna.

Rikoskomisario Anders Knutas ja tämän pari Karin Jacobsson lähtevät selvittämään murhaa. Outo murha-ase ihmetyttää poliiseja, se kun ei ole se kaikkein tavanomaisin! Etsinnät saavat alkunsa.

Kirjan edetessä poliisi kohtaa lisää murhia, jotka ovat mitä ilmeisemmin saman murhaajan tekosia. Poliisia mietityttää myös se, että Julia saa 3 kirjettä edesmenneeltä pikkuveljeltään Eliakselta. Miten tämä on mahdollista, kun Elias on ollut kuolleena tapahtumahetkellä jo 10 vuotta?

Lopputwisti saattaa yllättää lukijan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukavaa ja nopeaa luettavaa. Olen lukenut kaikki sarjan edelliset osat ja Jungstedt pitää edelleen otteessaan. Kommenttina, että lauserakenteet ja jotkin suomennokset vaivaavat, jos lukeminen tapahtuu muualla kuin lomalla aurinkotuolissa.

Vuoden ensimmäiset villasukat

Tämän vuoden ensimmäiset villasukat olivat Niina Laitisen Twist or not.

Lankana käytin Novitan 7 veljestä värissä 553 Fuksia.

Lankamenekki 116 grammaa.

Koko 38.

Sukat oli todella helppo ja nopea neuloa, mallikerta painui mieleen heti. Aloitin ensimmäisen sukan jo uudenvuoden päivänä ja sainkin sen samana päivänä valmiiksi. Parin valmistuminen venyi sitten muutaman viikon. Sukat on neulottu täysin ohjeen mukaan.

Valmiit sukat ovat mielestäni kauniit. Sekä malli että langan väri pääsevät oikeuksiinsa tässä työssä.